Ekomodernistien manifesti

Vanhanaikaisen vihreän ympäristöliikkeen politiikka kumpuaa ideologiasta, joka saa suoranaisen ihmisvihamielisiä piirteitä. Järjen- ja tieteenvastaisuudessaan se koituu haitaksi jopa omille julkilausutuille tavoitteilleen julkilausumattomista puhumattakaan.

Ekomodernismi on uudenaikainen, rationalisuuteen nojaava ja ihmiskuntaa vihaamaton luonnonsuojelun suuntaus. Se mm. näkee urbanisaation, tehomaatalouden ml. geenitekniikka, sekä modernin ydinvoiman parhaina käytössämme olevina keinoina minimoida ihmistarpeiden tyydyttämiseen tarvittavat resurssit ml. pinta-ala, mikä puolestaan jättää eniten tilaa luonnolle ja sen monimuotoisuudelle.

Ecomodernist Manifesto bannerEkomodernistit eivät kavahda vaan korostavat markkinoiden roolia ympäristöongelmien ratkaisun tärkeänä osana. Toki meidän liberalismiin taipuvaisten korviin pahasti särähtää ekomodernistien puheet valtioiden jatkossakin vahvasta roolista mm. T&K-rahoittajana, tukiaisten maksajana sekä lakeja säätävänä regulaattorina. Mutta ehkä markkinaliberaaleissa periaatteissaan pitää tehdä sellainen myönnytys, että tunnustaa ilmaston muuttuvan nopeudella, joka ei suo meille sitä luksusta, että ensin luotaisiin täydellisen anarkokapitalistinen yhteiskunta, jossa sitten ympäristöongelmatkin ratkaistaisiin yksinomaan markkinoiden keinoin. Tältä pohjalta koko ekomodernismin idean tyrmäämisen sijaan lienee parempi pyrkiä vaikuttamaan niin, että ekomodernisminkin ei anneta pilata itseään liialla valtiojohtoisuudella ja vapaudenvastaisuudella.

Joukko tutkijoita, tieteilijöitä ja ympäristöaktivisteja julkaisi muutama päivä sitten ekomodernistien manifestin, johon jokaisen avaramielisen luonnon suojelemisestä välittävän  ihmisen kannattaisi mielestäni tutustua:
http://www.ecomodernism.org/manifesto/

Läskipyörän runkolaukun pahvimalli

Ostin juuri hiljattain Kona Wo 2015 -läskipyörän. Sori vaan kaikki joiden nenän edestä vein ymmärtääkseni Suomen toistaiseksi viimeisen L-koon Won.

kona-wo-2015-frame-bag-3d-mockup

Koska valmiiksi mittoihin valmistettuja runkolaukkuja löytyy  lähinnä vain kaikkein vakiintuneimmille läskipyörämalleille, eikä tälle vuodelle uudistunut Kona Wo ole niiden joukossa, niin suunnitelmissa on teettää runkolaukku mittatilauksena.

Maailmalla on yllättävän suuri joukko runkolaukkuja mittatilauksena valmistavia yrityksiä. Kaiketi sen ansiosta homma ei ole aivan niin kallista, kuin miltä sana mittatilaus ensin kuulostaa. Todennäköisimmin tilaus tulee jätettyä Alpkitille. Paitsi että briteiltä ostaessa ei tarvitse nähdä vaivaa tullin kanssa, niin luetun perusteella Alpkitin tuotteet ovat oivallisia ja samalla voisi tilata pari stem cell bagiä.

Osuupa valinta lopulta mihin tahansa laukkuvalmistajaan, niin kaikille niille lähetetään oman pyörän rungon mittojen mukaisesti tehty pahvinen kolmionmuotoinen malli.

Ensimmäisestä mallista tuli leikattua aavistuksen liian iso pala pois alakulmasta, joten päädyin tekemään toisen mallin. Kun käsillä oli laukun kaksi kylkikolmiota, niin ei ollut enää iso lisätyö väsätä pahvista myös laukun ylä- ja alapuoliset reunat ja teippailla kokon runkolaukun ”3D-mockup”.

Mockupin avulla on hyvä varmistaa ihan ajossa, että Alpkitin runkolaukun suurin mahdollinen leveys 10 cm ei ole liian leveä (läskipyörä on muutenkin kuin pikkumassikan pukilla tyyräilisi). Alpkitin niin ikään tarjoama mahdollisuus valmistaa laukun yläpää neljä senttiä vielä laukun alapäätäkin leveämmäksi ei sekään aiheuta ongelmia. Won runkokolmio on varsin matala, joten kaikki leveyssuuntainen lisätila on tervetullutta.

Samalla oli hyvä tilaisuus mittailla miten laukkuun mahdollisesti tulevat tavarat, kuten palautusjuoma-astiat, mahtuvat mukaan ja mihin kohtaan laukun kahteen osaan pilkkovan tilanjakajan voisi halutessaan pyytää laittamaan.

Paras bändi voitti

Uuden Musiikin Kilpailun 2015 voitti eilen Pertti Kurikan Nimipäivät. Bändin kaikilla jäsenillä on eriasteinen kehitysvamma. Valitettavasti ei ole suuri yllätys, että kivien alta ryömi esiin joukko ihmisiä, joille on kauhistus, että tulevissa Euroviisuissa Suomea edustaa joukko vammaisia. Niin ajattelevien julkiset vuodatukset voi jättää kommentoimatta. Mutta osa kritisoi PKN:n voittoa sillä, että PKN voitti säälipisteillä tai harvinaisuusarvollaan ja että musiikilla ei ollut voiton kanssa mitään tekemistä. Jäin pohtimaan moisia väitteitä niin paljon, että intouduin peräti rikkomaan pitkäaikaisen blogihiljaisuuden.

Jos pitää yrittää tarkasti nimetä yksittäinen tämänhetkinen lempparimusiikkigenreni, niin se on monimutkainen taiturimaisesti soitettu raskas progemetalli sekä siihen historian saatossa johtanut raskas rock laajemminkin.

Minusta Pertti Kurikan Nimipäivissä on paljon samaa kuin suuresti pitämässäni Motörheadissa. Biisit on yksinkertaisia eikä erityisen taiturimaisesti esitettyjä, mutta puutteet korvataan aitoudella, katu-uskottavalla sitkeydellä ja asenteella sekä kyvyllä tehdä omaa juttua kaikista alaspäinkatsojista huolimatta. Jos joku kutsuu moisia ominaisuuksia ulkomusiikillisiksi tekijöiksi siinä missä joidenkin muiden viisuesiintyjien silikonitissejäkin, niin kutsukoon – minusta aitous ja asenne ovat erottamaton osa, jos musiikki on tekijälleen elämäntapa.

En ole koskaan pitänyt punkista. Punkin hieno juttu on, että sitä voi alkaa soittaa, vaikka ei osaisikaan. Mutta punkkia mielestäni leimaava taituruuden vähättely ja muusikkona kehittymisestä kieltäytyminen taitojen väkisinkin karttuessa on paska asenne ja läpeensä epäaitoa. Vaan PKN:lläpä tuntuu olevan asenne kunnossa tämänkin suhteen.

Näillä perustein voin sanoa, että kumpikaan PKN:lle eilisessä äänestyksessä antamani piste ei ollut säälipiste, vaan aitoa iloa ja ihailua jätkien tekemisestä. Illan paras bändi voitti.

Merkantilismia markkinoilla

Toisinaan kuulee sanottavan, että tori on Salon sydän. Sitä tori on varmasti monelle muullekin kaupungille, sillä kauan sitten laki kielsi käymästä kauppaa maaseudulla ja salli sen vain kaupungeissa ja kauppaloissa. Mutta kauppa ei näemmä todellisuudessa ole vapaata vieläkään.

Lukemattomat kerrat Salon torilla asioineena tulin vasta nyt keväällä 2014 kiinnittäneeksi ensimmäisen kerran lähempää huomiota siihen, millaisessa otteessa Salon kaupunki torin liiketoimintaa pitää, tai että heiluttaako häntä koiraa. Jo lyhyellä googlettamisella eteen alkoi pulpahdella eriskummallisina pitämiäni asioita.

Toripaikkojen hakeminen ja myöntäminen

Torikauppiaaksi ei pääse noin vain, vaan muiden liiketoiminnan kiemuroiden lisäksi pitää anoa torimyyntitilaa kunnalta. Koska tyhjä tila on torillakin rajallinen resurssi, nousee se millä periaatteilla tila jaetaan keskeiseen rooliin. Lisätietojen saamiseksi lähetin Salon kaupungin tilapalveluille kysymyksen siitä, vaikuttavatko Torin vuosipaikkahakemus -lomakkeen mielestäni arveluttavilta vivahtaneet kohdat ”Myytävät tuotteet” ja ”Hakija on toiminut Salossa torimyyjänä vuodesta NNNN siihen, kenelle ja missä järjestyksessä torin rajallisia vuosipaikkoja vuokrataan.

Sain seuraavan vastauksen:

Torin vuosipaikan myöntämiseen vaikuttaa moni asia:
– hakijoiden senhetkinen määrä
– kauanko toiminut torilla jo myyjänä
– kuinka pitkän ajan vuodesta myy torilla
– anojalla jo olevien paikkojen määrä ja sijainti
– kauanko hakenut vuosipaikkaa
– artikkeli mitä myy (tämä lähinnä siksi, että saataisiin uusia artikkeleita torille ja myyntiä monipuoliseksi)
– onko käynyt myymässä torilla muinakin kuin iltatoripäivinä
– anojan tarvitsema paikkamäärä ja tilantarve
– keskustellaan myös torivalvojan kanssa hakijasta jne.

Listasta ei ilmene, millä painotuksilla valintakriteereitä huomioidaan. Otetaan esimerkki. Oletan, että mahdollisimman suuren osan vuodesta torilla toimiminen on positiivinen tekijä, koska torille oletettavasti halutaan aktiivisuutta eikä tyhjiä myyntipaikkoja. Mutta miten paljon pitkä vuotuinen myyntikausi painaa vaakakupissa suhteessa siihen, montako vuotta kokemusta torikauppiaalla on jo takanaan? Eli jos aion harjoittaa myyntiä torilla tavallista suuremman osan vuodesta, mutta olen toiminut torikauppiaana vasta lyhyen aikaa, tai olen kenties vasta tulossa alalle, niin häviänkö valintamenettelyssä jo useampana vuonna torikauppiaana toimineelle konkarille, joka kuitenkin harjoittaa torikauppaa vain lyhyen kesäsesongin muutamina parhaina päivinä?

Kaupungin tilapalveluiden mukaan edellä listattujen myyntipaikkahakemuksen arviointikriteerien painotuksia ei ole määritelty tarkemmin tai dokumentoitu missään, vaan ”tilannetta arvioidaan aina kokonaisuutena”.

Asialla ei ehkä tule ajatelleeksi olevan suurta merkitystä, jos katsoo kesäisinkin useimpina toripäivinä puolityhjää toria. Maallikko voisi silloin luulla, että torille pääsee myymään halutessaan kuka vain. Mutta torin vuosimyyntipaikoille on ainakin aiemmin ollut jonoa: ”Vuosipaikkoja, joita on 108 kpl, vapautuu vuosittain n. 2 – 4 kpl”, kertoo kaupungin tilapalvelut. Tyhjätkin toripaikat ovat siis varattuja ja siten pois halukkaiden mutta ilman vuosipaikkaa jääneiden torikauppiaiden ulottuvilta. Tosin kaupungin tilapalvelut kertoo sähköpostissa seuraavaa: ”Tällä hetkellä niitä [vuosimyyntipaikkoja] tuntuu nyt vapautuvan enemmänkin, elikkä ensimmäisen kerran 27 vuoteen on mitä jakaa”.

Mielestäni edellä mainituista syistä torin vuosimyyntipaikkojen jakamisessa on sellainen epämääräisyyden tila, joka jättää mahdollisuuden mielivaltaisille valinnoille, joilla hallintoviranomaisen on mahdollista suosia yksiä hakijoita toisten kustannuksella, ja joiden takia ”keskeisten sidosryhmien edustajien kanssa käytävä keskustelu”* voi saada epäterveitä piirteitä.

Aivan erityisesti silmääni pistää se, että kunta varaa itselleen mahdollisuuden harjoittaa tarveharkintaa sen suhteen, mitä torikauppiaat myyvät. Merkantilismi, jossa itsevaltainen hallinto määrää, kuka saa ja ei saa käydä millaistakin kauppaa, kuuluu 1500-1800 -luvuille. Olkoon tori miten perinteinen tahansa, niin kyllä noin kauas menneisyyteen nojaaminen on jo liikaa. Nykyaikaa olisi antaa markkinoiden eli torilla ostoksia tekevien asiakkaiden päättää, mitä torilla kannattaa ja siten käytännössä voi myydä.

Torimyyntipaikkojen hinnoittelu

Myös torimyyntitilan hinnoittelu vaikuttaa epätasapuoliselta. Kaupunginvaltuuston  pöytäkirja 14.12.2010 kertoo, että jo edellä puheena olleiden vuosimyyntipaikkojen vuokrat ovat tänä päivänä 328 € – 546 € per vuosi paikan keskeisyydestä riippuen. Enemmän tilaa vaativan kahviopaikan hinta oli tuolloin 2184 euroa per vuosi (pari vuotta sitten kahvilapaikan hinta on kuulemma vielä suunnilleen tuplattu, mutta näin kertonut Salon Torikauppiatitten yhdistys ry:n puheenjohtaja ei pyynnöstä huolimatta täsmentänyt mistä julkisista lähteistä tieto löytyy). Torilla on myös rajallinen määrä päiväpaikkoja hintaan 13 € per päivä, mutta päiväpaikkoja ei voi varata etukäteen, eli ammattimainen kauppias ei voi suunnitella toimintaansa niiden varaan.

Salon Seudun Sanomat 13.7.2010 kertoo seuraavaa:

”Salon torin jäätelökioskien myyntipaikkojen vuokrat ovat moninkertaiset verrattuna Salon torikahvioiden paikkavuokriin. Lisäksi jäätelökioskien vuokrat ovat keskenään hyvin erisuuruiset. Ingmanin kioskin vuokra on yli 5000 euroa vuodessa, kun Valion kioski pulittaa vuosittaista päälle 9000 euron vuokraa. Salon torikahvioiden vuokrat sen sijaan ovat 1680 euroa vuodessa.”

”Salon kaupungin taloushallinnon laskentapäällikkö Petteri Wiirilinnan mukaan erot johtuvat jäätelökioskipaikkojen kilpailutuksesta ja Ingmanin kioskia koskevasta vanhasta sopimuksesta.”

”Kioskien vuokrat eivät määräydy toritaksojen mukaan, vaan ne perustuvat tarjouksiin ja neuvotteluihin, jotka on tehty erikseen eri aikoina.”

Kaupunginvaltuuston aiemmin mainittu pöytäkirja kertoo: ”Jäätelökioskien maa-aluevuokrat eivät ole tässä [Toritaksojen korottaminen] mukana, koska niiden vuokratulot on tiliöity tuloiksi maa- ja vesialueisiin”.

Kysymys kuuluukin, miksi ihan samalla torilla muiden torilla myyjien kanssa toimivat jäätelökioskit tulevat hinnoitteluperiaatteen ostalta aivan eri tavoin kohdelluiksi?

Tori tuottaa kaupungille tappiota

Salon Seudun Sanomat 13.7.2010 kertoo myös, että Turun toripaikkavuokrat ovat yli kaksinkertaiset Saloon verrattuna. Edellä mainitussa kaupunginvaltuuston pöytäkirjassa puolestaan kerrotaan, että 2009 torin tuotot olivat 87 000 euroa ja kulut 134 000 euroa ja että tori tuottaa kaupungille tappiota jopa senkin jälkeen, kun toritaksoja päätettiin korottaa viimeksi 14.12.2010 ja tuottojen oletettiin nousevan 113 000 euroon. Torikahvioiden maksaman tilavuokran tuplaaminenkaan ei oletettavasti ole riittänyt nostamaan kaupungin torista saamia tuloja plussalle.

Mitä asioille voisi tehdä

Tarvittaisiin uudistus, joka poistaa vuosimyyntipaikkojen myöntämisen harkinnanvaraisuuden, poistaa pyyntipaikkojen hinnoittelun erilaisuuden, sekä nostaa torin tuoton vähintään menojen suuruiseksi kaupungille.

Se että vuosimyyntipaikkoja on varaa seisottaa toimettomana jopa kesäsesongin aikana, kertonee siitä, että taksat ovat halpoja. Jäätelökioskien tarjouksiensa perusteella nyt maksamista taksoista taas voitanee päätellä, että taksoilla on potentiaalia olla korkeampia. Turun kaksi kertaa korkeammista taksoista voinee päätellä samaa.

Mielestäni on ilmeistä, että kaikki torin vuosimyyntipaikat tulisi vuokrata tarjouskilpailun perusteella, eikä valinnassa tulisi käyttää mitään muita kriteerejä. Se poistaisi julkishallinnolta mahdollisuuden soveltaa valinnassa pärstäkerrointa, ja siirtäisi vallan torin asiakkaille, jotka lompakoillaan voisivat äänestää, keiden torilla kannattaa toimia myyjinä. Toritaksojen hinnoittelu tapahtuisi samoilla ehdoilla kaikille kauppiaille, eikä enää vaihtelisi sen perusteella, satutko myymään jäätelöä, kahvia vai tomaatteja. Taksojen tuotot suurella todennäköisyydellä nousisivat taksojen asettuessa kuitenkin tasolle, joka torikauppiaiden itsensä mielestä olisi edelleen kannattava.

Tietoni eivät riitä sen arvioimiseen, miten kaupungille torista aiheutuvia menoja voisi karsia. Arvatenkin sieltäkin löytyisi parannettavaa.

Loppukaneetti

Vasemmiston vappujuhla 2014 Salon torillaViimeistelen tätä blogimerkintää vapunpäivänä 2014. Torilla on juuri alkanut vasemmiston vappujuhla. Tapahtuman mainoksen mukaan ”tilaisuutta mahdollistamassa” ovat kaikki kolme torin kahviota. Noinkohan kahvioyrittäjät vain kannattavat tiettyä poliittista aatetta, vai onko mukana ripaus kiitollisuudenvelkaa torin toimintaehdoista päättäville ja torikauppiaiden Stetson-Harrison-valinnasta vastaaville kaupungin vasemmistopoliitikoille ja -virkamiehille?

Galtit tekevän Wahlroosin kotikuntakommentti menneisyydestä

Who is John Galt?

Salon Joensuun kartanon päärakennus on noin kahden kilometrin päässä toimistoltani, jossa kirjoitan tätä merkintää. Kartanon isäntä Björn Wahlroos on otsikoissa, koska on siirtänyt kirjansa Ruotsiin. Syyksi spekuloidaan Ruotsin kohtuullisempaa verotusta. Ruotsin!

Julkinen keskustelu on sakeana syytöksistä. Maastamuuttokriittisten retoriikasta ei puutu enää kuin sanatarkka termi loikkari. Sitten jo oltaisiinkin rakentamassa rakkauden ja vastuunkannon muuria, jonka tarkoitus on pitää kansalaiset sisäpuolella. Itä-Saksa ei ollut muuttovoittoaluetta, kuten ei ole Salokaan.

Keskustelussa ei enimmäkseen nähdä metsää puilta. Ei eläköityvä Wahlroos ole muuttouutisensa tärkein asia. Paljon huolestuneempi pitäisi olla nuorista, jotka Suomen menestystä kadehtivan ilmapiirin ja vauraudesta rankaisevan verotuksen takia muuttavat ulkomaille töihin, ja jotka jo lähtiessään tietävät, että eivät tuskin koskaan palaa.

”Sijoitus finanssikonserni Sampoon on tuottanut valtiolle 13 vuodessa 4,5 miljardia euroa lisäarvoa.”* Ei Wahlroos yksin Sampoa nostanut menestykseen, mutta oli ratkaisevan tärkeässä roolissa. Miten paljon pienellä maalla on varaa menettää sen kaikkein kyvykkäimpiä yksilöitä ja tulevia sammontakojia?

Kateellisuuden ilmapiiri ja raippaverotus eivät vain aja ihmisiä maasta, vaan ne myös lannistavat ihmisiä maan sisällä. Miksi ponnistella menestykseen, jos kanssaihmiset pahoittavat siitä mielensä ja jos menestykselle on määrätty haittavero? Tehdään vain sen verran, että pärjäillään omillaan, mutta ei pyritä yhtään enempään, jotta ei joutuisi silmätikuksi.

Sellaisenaan yksin jätetty ”Who is John Galt?” tai ”Going Galt” -viesti on sisäpiirin vitsi libertaaripiireissä. John Galt on Ayn Randin merkkiteoksen Atlas Shrugged keskeinen hahmo. Teoksen ensimmäinen lause on ”Who is John Galt?”.

Galt on kyvykäs ja menestyvä, mutta mielivaltaiset byrokraatit ja keskinkertaista tasapäisyyttä ajava yhteiskunta saavat hänet kyllästymään ja ’menemään lakkoon’. Galt värvää ison joukon yhteiskunnan kyvykkäimpiä yksilöitä mukaan lakkoonsa. Lakkoilijat häviävät olemattomiin ja jättävät yhteiskunnan murenemaan taakseen.

Hesarin haastattelussa 12.2.2012 Wahlroos nimeää kolme itselleen tärkeää ajattelijaa. Yksi heistä on kirjailija ja filosofi Ayn Rand. Haastattelun lopussa tulee mielenkiintoinen ja aiheeseen liittyvä maininta Salosta, josta Wahlroos siis on nyt kaksi vuotta myöhemmin muuttanut pois.

Haastattelussa Wahlroos mainitsee, että Hesarissa on aiemmin ollut juttu töhrityistä äänestyslipuista. Yhdessä jutussa nähdyistä lipuista lukee juuri ”Who is John Galt?”. Kun toimittaja kysyy, voisiko se olla Wahlroosin oma äänestyslippu, Wahlroos vastaa, että ei usko, että sitä ääntä on annettu Salossa. Kun tuntee palapelin palat, niin tietää, että Wahlroos sanoo tuossa aika paljon Salosta ja salolaisesta ilmapiiristä.

Voin vain vakuuttaa Wahlroosille, että asiat Salossa tulevat korjaantumaan ainakin yhden hylätyn äänestyslipun verran.