Valaisevat yöpilvet satelliitti- ja valokuvissa

Uutta tutkimustietoa valaisevista yöpilvistä

AIMAIM eli Aeronomy of Ice in the Mesosphere on NASA:n satelliittiprojekti, jolla tutkitaan valaisevia yöpilviä avaruudesta käsin.

Valaisevien yöpilvien tutkiminen on ollut vaikeaa, koska niitä esiintyy vain osan aikaa vuodesta napa-alueiden yllä. Lisäksi ne sijaitsevat ilmakehän kaikkein kylmimmässä osassa mesopaussissa eli mesosfäärin ja termosfäärin rajalla n. 80 kilometrin korkeudessa. Ne siis sijaitsevat paljon korkeammalla kuin mitkään muut pilvet tai sääilmiöt, jotka rajoittuvat troposfääriin, eli ilmakehän alimpaan 10-12 kilometriin (pois lukien helmiäispilvet, joita esiintyy stratosfäärissä n. 15-35 km korkeudessa).

Valaisevien yöpilvien arvellaan koostuvan jääkiteistä. AIM mittaa monipuolisesti jääkiteitä ja pölypartikkeleja sekä ilmakehän kemiallista koostumusta kahden vuoden ajan.

AIM pyrkii selvittämään miksi valaisevat yöpilvet ylipäätään syntyvät. Vastausta haetaan myös siihen, miksi valaisevien yöpilvien on viime vuosina havaittu leviävän aina vain pidemmälle pois navoilta, lähemmäs kohti päiväntasaajaa. Lisäksi tutkitaan, liittyykö valaisevien yöpilvien leviäminen ilmastonmuutokseen.

24.4.2007 laukaistu AIM-satelliitti on nyt alkanut tuottaa ensimmäisiä julkaistuja tuloksia. Viereisessä kuvassa näkyy valkoisena ja sinisenä valaisevia yöpilviä pohjoisen napa-alueen ympärillä. NASA:n alkuperäisessä jutussa on lisää tietoja, sekä oheisen kuvan suurempiresoluutioinen versio.

Valaisevien yöpilvien valokuvaaminen

Itse en ole mikään valaisevien yöpilvien kuvaamisen ekspertti, mutta kerronpa kuitenkin, miten olen asiaa lähestynyt.

Pohjoisen napa-alueen yllä valaisevia yöpilviä esiintyy huhtikuusta lokakuuhun. Otollisinta aikaa niiden valokuvaamiselle Suomessa on heinä-elokuun paikkeilla.

Vaikka valaisevat yöpilvet heijastavat auringon valoa, ne ovat kuitenkin hyvin himmeitä. Niinpä niitä voidaan havaita ja siis valokuvata vain kun on hyvin hämärää tai suorastaan pimeää, eli kun aurinko on painunut horisontin alle, eikä valaise enää maankamaraa eikä yläpuolella olevaa taivasta. Aurinko ei saa kuitenkaan olla painunut niin pitkälle horisontin alle, että se ei enää valaise korkealla olevia valaisevia yöpilviä. Paras kellonaika valokuvaamiselle on suunnilleen tunti pari auringonlaskun jälkeen. Suomessa kesä-heinäkuussa se tarkoittaa siis sitä, että liikkeellä pitää olla myöhään yöllä.

Suotavaa tietysti olisi, että taivaalla ei ole tavanomaisia pilviä lainkaan, tai että niitä on ainakin varsin vähän näkyvyyttä peittämässä. Mutta ah miten mukavaa onkaan valokuvata lämpimänä sateettomana kesäyönä, kuunnella linnunlaulua ja heinäsirkkojen siritystä.

Kameraan valitaan pienin natiiviherkkyys, jolla kuvakohina on vähäisintä. Aukkoa voi himmentää hiukan, esim. arvoon f5, jotta ei tarvitse kärsiä täydellä aukolla kuvaamisen haittapuolista, eli vinjetoinnista, pehmeästä piirrosta yms. objektiivien epätäydellisyyksistä. Valotusaika painuu silloin herkästi n. 30 sekunnin luokkaan – riippuu tietysti myös valaisevien yöpilvien valoisuudesta, jossa on vaihtelua.

Revontulia kuvatessa 30 s valotusaika olisi tyypillisesti jo ongelma, koska eläväiset revontulet piirtyisivät kuvaan liike-epäterävyydestä suttuisina. Valaisevat yöpilvet liikkuvat kuitenkin niin hitaasti, että niillä 30 s ei ole mikään murhe. 30 s saa kuitenkin tähdet piirtymään jo lyhyinä viivoina kuvaan. Jos se häiritsee, tai jos joku muu asia vaatii lyhyempää valotusta, pitää valotusaikaa lyhentää aukkoa suurentamalla tai herkkyyttä nostamalla. Myös polttovälillä on merkitystä asian suhteen. Lyhyellä polttovälillä vaikutus on vähäisempi kuin pitkällä polttovälillä, joka korostaa tähtien viiruiksi piirtymistä.

Valaisevia yöpilviä kuvattaessa ei yleensä ole mikään tulipalokiire. Kyllä ne pilvet siellä yleensä tunnin pari näkyvät, ennen kuin aamu valkenee liiaksi. Silti aikaa ei ole hukattavaksi, eli sopivat kuvauspaikat ja kuvakulmat kannattaa katsella jo ennakkoon.

Oheinen kuva on kuvattu 6.8.2006 klo 3:08 Salon Vuohensaaressa.

  • Herkkyys ISO 100
  • Aukko f5
  • Valotusaika 30 s
  • Polttoväli 12 mm (18 mm kinokoossa)

Kuvagalleriassani on muutama kuva lisää. Kannattaa katsastaa myös minua paljon kokeneempien konkareiden Pekka Parviaisen ja Tom Eklundin kuvia. Tomin kuva on myös yllä olevassa AIM-logossa. Hamptonin yliopiston AIM-kuvagallerissa on lisää kuvia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>