Popparipäivä

Iltapäivällä koko Etelä- ja Keski-Suomi alkoi täyttyä poppareista, eli kukkakaalin näköisistä kumuluspilvistä, joita tupsahtelee taivaalle kuin paukkujyviä. Osa poppareista intoutui peräti ukkostelemaan. Niiden etelä-lounaaseen suuntautuva liike oli erittäin verkkaista.

Yleensä keskikesän iltapäivien poppariukkostet eivät ole mitään erityisen sytyttäviä esityksiä. Niinpä aioin ensin jättää koko chasen väliin, ja olin jo itse asiassa matkalla puuhailemaan muiden harrastusten pariin, kun matkalla tulin katumapäälle ja käänsin auton takaisin kotiin. Vaikka vanhasta kokemuksesta ounastelin, että reissu tuskin olisi kovin antoisa, niin en malttanut vastustaa kiusausta. Joskus poppariukkostenkin sekaan sattuu jotain mielenkiintoista. Sanovat että lohi on niin hyvä kala, että sitä kannattaa pyytää vaikka ei saisikaan. Sama juttu tässä.

Hain kämpästä läppärin – kamera ja muut kamat olivatkin jo valmiiksi autossa. Ajelin aluksi tietä 52 Someron suuntaan ja pysähdyin Kuusjoen-Rekijoen risteykseen. Forssan ja Someron välimaastossa kehittyi kaakko-luode -suuntainen kuurosolunauha, joka tutkan mukaan oli salamoinutkin laiskasti. Kun nauhan keskiosa alkoi lässähtää ja päihin kehittyä uusia soluja, käänsin auton ympäri, ja siirryin Pertteliin, josta arvioin olevan paremmat näkymät nauhan kaakkoispäähän.

Ilma oli kuuma ja kostea ja seisoi melkein paikallaan. Nauhan keskiosan etureunaan alkoi kasvaa uusia soluja, joista ei kuitenkaan syntynyt mitään erikoista.

Välillä, tosin kovin kovin harvoin, kuuluu kaukaista jyrinää. Yhtään salamaa en nähnyt niiden kuvaamisesta puhumattakaan. Popparikeli teki odotetut kepposet. Lohta ei siis tullut – vain muutama särki.

Ukkospilvi nousee taivaalle

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>