Hidas salamablogi

Uusi tapa valokuvata salamoita?

13.12.2007 22:09

CHDK on joillekin Canonin digipokkareille tarkoitettu firmwaren lisäosa. Se antaa kameralle useita hyödyllisiä lisäominaisuuksia, kuten mahdollisuuden tallentaa RAW-kuvia, tavanomaista pidemmät ja lyhyemmät valotusajat, mahdollisuuden suorittaa kamerassa omia ohjelmaskriptejä jne. Koska CHDK ei korvaa kameran omaa alkuperäistä firmware-ohjelmistoa, vaan toimii sen lisänä, kameran käyttökelvottomaksi sekoamisen riski on vähäinen, toisin kuin hakkeroitujen firmwarejen kanssa asian laita usein on. Lisätietoa ominaisuuksista voi lukea CHDK:n esittelysivulta. Yhteensopivia kameramalleja luetellaan lataussivulla.

Salamoiden valokuvaus liiketunnistimen avulla

Perinteisesti salamoiden kuvaamiseen on tarvinnut käyttää yöllä pitkiä valotusaikoja ja päivällä salamannopeita reaktioita. Etenkin päiväsaikaan tuurilla on suuri osuus asiassa ja onnistumisprosentti on matala. Myös erillisiä salamalaukaisimia on tarjolla, mutta ne pitää rakentaa itse tai ostaa valmiina melko suolaiseen hintaa, ja silti onnistuminen ei ole kertoman mukaan ollut taattua.

Myrskybongarin kannalta mielenkiintoisin CHDK:n lisäominaisuus on kameran ohjelmallinen liiketunnistin. Se tutkii herkeämättä kameran näkemää kuvaa, ja jos kuvassa tapahtuu merkittävä muutos, kuten salamanisku, laukaisee kameran. Ominaisuutta on jo käytetty onnistuneesti salamoiden ikuistamiseen. Asiaa käsittelevää lisätietoa löytyy täältä, ja esimerkkikuvia mm. täältä, täältä ja täältä.

Tämä on minulle sen verran uusi tuttavuus, että toiminnallisuudesta ei voi vielä sanoa juuta eikä jaata. Ominaisuuden kehittäjät ounastelevat liiketunnistimen laukaisuviiveen olevan vain 10 ms. Kahdessa esimerkkikuvassa (1 & 2), joiden kerrotaan olevan liiketunnistimella laukaistuja, näkyy pääsalaman haaroittuminen. Se siis tarkoittaisi sitä, että liiketunnistin on kyllin nopea tallentamaan ensimmäisen pääsalaman purkauksen, joka on näyttävin ja kuvauksellisin, koska vain siinä on haaroja. Myöhemmissä niin sanotuissa kerrannaisissa pääsalamoissa ei ole haaroja.

Testiin kaudella 2008?

Pitää tutkailla asiaa lähemmin. Ehkä ensi ukkoskaudelle pitää hankkia Canonin digipokkari Nikonin digijärkkärin rinnalle (Ei tehdä tästä mitään Canon vs. Nikon pissimistappelua. Mulla on jo yksi Canon pokkari ;) Yösalamat kuvaan edelleen mielummin järkkärillä, mutta päiväsalamoiden kuvaamiseen järkkärin rinnalla tämä voisi olla erinomainen ratkaisu.

(via Jori Hämäläinen / myrskybongarien sähköpostilista)

Suomen läänit, maakunnat, seutukunnat ja kunnat

12.12.2007 22:05

foss, paikkatieto

1 Comment

Tässä päivänä eräänä minulle syntyi tarve käyttää tietoa, joka kuvaisi Suomen kuntia sekä niiden suhdetta läänien, maakuntien ja seutukuntien hierarkiseen rakenteeseen. Palaan tuohon tarpeeseen lähiaikoina uudelleen erillisen blogimerkinnän muodossa. Lyhyesti kuitenkin todettakoon, että tarve liittyi valokuvien avainsanojen määrittelyyn. Ja vielä lisävinkkinä mainittakoon, että jos mieleesi juolahtaa, että tämä olisi kiva saada Lightroomin avainsanalistan osaksi, niin kannattaa poiketa myöhemmin uudestaan.

Yritin löytää valmista tiedostoa tai muuta vastaavaa, jossa olisi ollut tarvittavat tiedot ja sovellettavissa oleva esitysmuoto, mutta mitään sopivaa ei tietenkään tullut vastaan. Piti sitten tehdä itse. Lähteenä käytin mm. Wikipediaa, jossa on dokumentoitu kaikki läänit, maakunnat, seutukunnat ja kunnat ja niiden hierarkinen rakenne. Lisäksi käytin joukkoa muita satunnaisia sivuja ruotsin- ja englanninkielisten nimien etsimiseen ja tarkistamiseen. Eli tietoa kyllä oli, mutta se oli puutteellista ja hajallaan ja sitä piti järjestellä sopivampaan muotoon.

Lopputuloksena syntyi taulukko, jonka voi ladata täältä. Taulukko on Open Document -formaatissa (.ods). Sitä voi käsitellä esim. OpenOfficen Calc-sovelluksella. Ne poloiset, jotka sinnittelevät omisteisia ja suljettuja tiedostomuotoja käyttävien taulukkolaskentaohjelmien kanssa, voivat ladata taulukon CSV-muodossa (UTF-8).

Taulukon on tarkoitus palvella ensisijaisesti omia tarpeitani. Taulukolla ei ole minkään valtakunnan virallista asemaa. Oikeellisuudesta tai täydellisyydestä ei anneta mitään takuita. Jos taulukko ei sovi jonkun toisen tarpeisiin, sitä voi muuttaa tai jättää käyttämättä. Palautetta ja parannusehdotuksia otetaan silti toki suurella kiitollisuudella vastaan.

On taulukosta sitten hyötyä muille tai ei, niin minusta sen hautominen vain omassa pöytälaatikossa olisi tyhmää. Taulukon antaminen muiden käyttöön ei ole minulta pois. Ihan mihin tahansa paikkojen nimiä sisältävään listaan ei voi saada tekijänoikeussuojaa. Mutta koska tietokanta voi tekijänoikeuslain mukaisesti kuitenkin saada suojan, jos tietokannan sisällön kerääminen, varmistaminen tai esittäminen on edellyttänyt huomattavaa panostusta, niin otetaan se nyt sitten esille tässä ihan virallisesti, niin kenenkään ei tarvitse arvuutella asiaa. Eli – tätä taulukkoa saa kopioida, muokata ja jaella eteenpäin GNU Free Documentation Licensen ehdoilla. Eli hyvin tehokkaasti tiivistettynä: voit tehdä taulukolla mitä tykkäät, kunhan eteenpäin sitä jaellessasi annat vastaanottajille samat oikeudet. Wikipedia käyttää samaa lisenssiä.

Taulukon sarakkeet

Sarake A – id

Kullakin listan rivillä on yksilöllinen tunnus eli ns. id-numero. id on sikäli täysin keksitty ja keinotekoinen, että sillä ei ole mitään yhteyttä mihinkään viralliseen numerointi- tai luokitusjärjestelmään.
Sarake B – level

Level eli taso kertoo, monennellako tasolla kohde on hierarkisessa rakenteessa. Tämä on tarkoitettu lähinnä helpottamaan taulukon manuaalista käyttöä taulukkolaskentaohjelmassa. Sama tieto on helppoa laskea ohjelmallisestikin, eli minkään taulukon jatkokäsittelyyn tarkoitetun ohjelmiston ei ole pakko (tai järkevää) luottaa tähän taulukon sarakkeeseen. Eli halutessaan sarakkeen solut voi jättää tyhjäksikin.
Sarake C – parent_id

parent_id kertoo, minkä hierarkiassa yhtä tasoa ylempänä olevan kohteen alaisuuteen kyseinen kohde kuuluu. Eli esim. kunta-riviltä viitataan seutukunnan id-numeroon. Seutukunta-riviltä viitataan maakunnan id-numeroon jne. Niin sanotusta juurielementistä, eli tässä tapauksessa Suomi, ei viitata mihinkään. Niinpä sen arvona tässä sarakkeessa on nolla.
Sarakkeet D-F – nimien lyhyt muoto

Sarakkeissa D-F on kohteiden nimien mahdollisimman lyhyt mutta kuitenkin yksilöivä esitysmuoto niin kuin se omasta mielestäni parhaiten sattui toimimaan. Kyse on siis kaikin tavoin epävirallisesta muodosta.
- Sarake D – keyword
  
  keyword-sarakkeessa on kohteen nimen lyhyt suomenkielinen nimi. Joka rivillä on tässä sarakkeessa arvo, eli tätä voinee nimittää jonkinlaiseksi pääsarakkeeksi.
- Sarake E – synonym1
  
  synonym1-sarakkeessa on kohteen nimen lyhyt ruotsinkielinen nimi. Jos kunnalla ei ole ruotsinkielistä nimeä, suomenkielistä nimeä ei ole toistettu tässä sarakkeessa.
- Sarake F – synonym2
  
  synonym2-sarakkeessa on kohteen nimen lyhyt englanninkielinen nimi. Kuntien suomen- tai ruotsinkielistä nimeä ei ole toistettu. Tyypillisestihän englanniksi puhuttaessa käytetään suomenkielistä kunnan nimeä.
Sarakkeet G-I – nimien virallisempi muoto

Sarakkeissa G-I on kohteiden nimien pidempi ja parhaan mukaan virallisempi esitysmuoto.
- Sarake G – synonym3
  
  synonym3-sarakkeessa on kohteen nimen pitkä suomenkielinen nimi. Kuntien nimiä ei ole toistettu.
- Sarake H – synonym4
  
  synonym4-sarakkeessa on kohteen nimen pitkä ruotsinkielinen nimi. Kuntien nimiä ei ole toistettu.
- Sarake I – synonym5
  
  synonym5-sarakkeessa on kohteen nimen pitkä englanninkielinen nimi. Kuntien nimiä ei ole toistettu.
Loput sarakkeet

Tässä taulukossa muita sarakkeita ei ole hyödynnetty. Kunkin omasta käytöstä riippuen lopuissa sarakkeissa voinee esittää lisää muita synonyymeja. Se tietysti riippuu siitä, millä tavalla taulukkoa jatkokäsitellään.

Taulukon rivit

Rivi 1 – otsikot

Ensimmäisellä rivillä on kunkin sarakkeen nimi tai otsikko. Jatkokäsittelyyn käytettävästä menetelmästä riippuu, voiko otsikkoa muuttaa. Kunkin omassa käytössä tällä tuskin on suurta merkitystä.
Loput rivit – kohteet

Lopuilla riveillä on yksi kohde, eli maa, lääni, maakunta, seutukunta tai kunta per rivi.

Tässä taulukossa rivit on järjestetty hierarkisen rakenteen mukaan niin, että ylimpänä on maa, sitten kaikki läänit, kaikki maakunnat, kaikki seutukunnat ja lopuksi kaikki kunnat. Läänit, maakunnat ja seutukunnat ovat siinä järjestyksessä, jossa satuin ne Wikipediasta löytämään. Kunnat on järjestetty suomenkielisen nimen mukaan laskevaan aakkosjärjestykseen.

Valaisevat yöpilvet satelliitti- ja valokuvissa

11.12.2007 20:05

meteorologia, valokuva, valokuvaus

No Comments

Uutta tutkimustietoa valaisevista yöpilvistä

AIM eli Aeronomy of Ice in the Mesosphere on NASA:n satelliittiprojekti, jolla tutkitaan valaisevia yöpilviä avaruudesta käsin.

Valaisevien yöpilvien tutkiminen on ollut vaikeaa, koska niitä esiintyy vain osan aikaa vuodesta napa-alueiden yllä. Lisäksi ne sijaitsevat ilmakehän kaikkein kylmimmässä osassa mesopaussissa eli mesosfäärin ja termosfäärin rajalla n. 80 kilometrin korkeudessa. Ne siis sijaitsevat paljon korkeammalla kuin mitkään muut pilvet tai sääilmiöt, jotka rajoittuvat troposfääriin, eli ilmakehän alimpaan 10-12 kilometriin (pois lukien helmiäispilvet, joita esiintyy stratosfäärissä n. 15-35 km korkeudessa).

Valaisevien yöpilvien arvellaan koostuvan jääkiteistä. AIM mittaa monipuolisesti jääkiteitä ja pölypartikkeleja sekä ilmakehän kemiallista koostumusta kahden vuoden ajan.

AIM pyrkii selvittämään miksi valaisevat yöpilvet ylipäätään syntyvät. Vastausta haetaan myös siihen, miksi valaisevien yöpilvien on viime vuosina havaittu leviävän aina vain pidemmälle pois navoilta, lähemmäs kohti päiväntasaajaa. Lisäksi tutkitaan, liittyykö valaisevien yöpilvien leviäminen ilmastonmuutokseen.

24.4.2007 laukaistu AIM-satelliitti on nyt alkanut tuottaa ensimmäisiä julkaistuja tuloksia. Viereisessä kuvassa näkyy valkoisena ja sinisenä valaisevia yöpilviä pohjoisen napa-alueen ympärillä. NASA:n alkuperäisessä jutussa on lisää tietoja, sekä oheisen kuvan suurempiresoluutioinen versio.

Valaisevien yöpilvien valokuvaaminen

Itse en ole mikään valaisevien yöpilvien kuvaamisen ekspertti, mutta kerronpa kuitenkin, miten olen asiaa lähestynyt.

Pohjoisen napa-alueen yllä valaisevia yöpilviä esiintyy huhtikuusta lokakuuhun. Otollisinta aikaa niiden valokuvaamiselle Suomessa on heinä-elokuun paikkeilla.

Vaikka valaisevat yöpilvet heijastavat auringon valoa, ne ovat kuitenkin hyvin himmeitä. Niinpä niitä voidaan havaita ja siis valokuvata vain kun on hyvin hämärää tai suorastaan pimeää, eli kun aurinko on painunut horisontin alle, eikä valaise enää maankamaraa eikä yläpuolella olevaa taivasta. Aurinko ei saa kuitenkaan olla painunut niin pitkälle horisontin alle, että se ei enää valaise korkealla olevia valaisevia yöpilviä. Paras kellonaika valokuvaamiselle on suunnilleen tunti pari auringonlaskun jälkeen. Suomessa kesä-heinäkuussa se tarkoittaa siis sitä, että liikkeellä pitää olla myöhään yöllä.

Suotavaa tietysti olisi, että taivaalla ei ole tavanomaisia pilviä lainkaan, tai että niitä on ainakin varsin vähän näkyvyyttä peittämässä. Mutta ah miten mukavaa onkaan valokuvata lämpimänä sateettomana kesäyönä, kuunnella linnunlaulua ja heinäsirkkojen siritystä.

Kameraan valitaan pienin natiiviherkkyys, jolla kuvakohina on vähäisintä. Aukkoa voi himmentää hiukan, esim. arvoon f5, jotta ei tarvitse kärsiä täydellä aukolla kuvaamisen haittapuolista, eli vinjetoinnista, pehmeästä piirrosta yms. objektiivien epätäydellisyyksistä. Valotusaika painuu silloin herkästi n. 30 sekunnin luokkaan – riippuu tietysti myös valaisevien yöpilvien valoisuudesta, jossa on vaihtelua.

Revontulia kuvatessa 30 s valotusaika olisi tyypillisesti jo ongelma, koska eläväiset revontulet piirtyisivät kuvaan liike-epäterävyydestä suttuisina. Valaisevat yöpilvet liikkuvat kuitenkin niin hitaasti, että niillä 30 s ei ole mikään murhe. 30 s saa kuitenkin tähdet piirtymään jo lyhyinä viivoina kuvaan. Jos se häiritsee, tai jos joku muu asia vaatii lyhyempää valotusta, pitää valotusaikaa lyhentää aukkoa suurentamalla tai herkkyyttä nostamalla. Myös polttovälillä on merkitystä asian suhteen. Lyhyellä polttovälillä vaikutus on vähäisempi kuin pitkällä polttovälillä, joka korostaa tähtien viiruiksi piirtymistä.

Valaisevia yöpilviä kuvattaessa ei yleensä ole mikään tulipalokiire. Kyllä ne pilvet siellä yleensä tunnin pari näkyvät, ennen kuin aamu valkenee liiaksi. Silti aikaa ei ole hukattavaksi, eli sopivat kuvauspaikat ja kuvakulmat kannattaa katsella jo ennakkoon.

Oheinen kuva on kuvattu 6.8.2006 klo 3:08 Salon Vuohensaaressa.

Herkkyys ISO 100
Aukko f5
Valotusaika 30 s
Polttoväli 12 mm (18 mm kinokoossa)

Kuvagalleriassani on muutama kuva lisää. Kannattaa katsastaa myös minua paljon kokeneempien konkareiden Pekka Parviaisen ja Tom Eklundin kuvia. Tomin kuva on myös yllä olevassa AIM-logossa. Hamptonin yliopiston AIM-kuvagallerissa on lisää kuvia.

Hämärän rajamailla: Auringonnousu ja -lasku

28.11.2007 19:56

meteorologia, valokuvaus

No Comments

Ilmakehän ominaisuuksien vaikutukset auringonnousun ja -laskun väreihin

Silmiini sattui Stephen Cordifin (NOAA/NWS, Jenkkilän ilmatieteen laitos) alunperin jo vuonna 1996 kirjoittama artikkeli auringonnousun ja -laskun väreistä sekä ilmakehän ominaisuuksien vaikutuksesta niihin.

Artikkelissa Stephen taklaa mm. seuraavia aiheita:

Väitteet ilmansaasteiden ja näyttävimpien auringonnousujen ja -laskujen yhteydestä ovat hömppää.
Komeimpiin auringonnousuihin ja -laskuihin tarvitaan oikeanlaisia pilviä.
Tulivuorenpurkausten stratosfääriin sylkemä tuhka voi aiheuttaa kivoja temppuja.

(via JMG-Galleries)

Auringonnousun ja -laskun ajat sekä ilmansuunnat

Digicamera.netin sivustolla on uusi näppärä Google Maps sovellus, jolla voi laskea auringonnousun ja -laskun ajat sekä ilmansuunnat.

Samat edellä mainitut asiat sekä paljon muuta aiheeseen liittyvää löytyy Matti Tukiaisen Gaisma.com-sivustolta. Katso esimerkiksi Salon tiedot tai etsi oma kotipaikkakuntasi Suomessa.

Auringonnousu- ja lasku kuvausaiheena

Auringonnousu ja -lasku ovat kuvausaiheina salakavalia ja niitä on syytä varoa. Ei, en aio jeesustella siitä, että auringon toljottaminen objektiivin ja etsimen läpi voi olla vahingollista näköelimille.

Ongelma on siinä, että näyttäviä auringonnousuja ja -laskuja on tarjolla suhteellisen useasti ilman mitään eri vaivan näkemistä. Niinpä auringonnousu ja -lasku ovat varmasti yksi kuvatuimmista ellei jopa kuvatuin valokuvausaihe. Käsi ylös, jos joku itseään harrastajavalokuvaajaksi kutsuva ei ole yrittänyt joskus kuvata jompaakumpaa.

Näyttävän auringonnousun tai -laskun todistajana toimiminen saa kuvaajan helposti ihastumaan ottamaansa valokuvaan. Ei siksi, että valokuva olisi upea, vaan siksi, että kuvaustapahtuma oli hieno kokemus. Niinpä kuvaaja tulee sokeaksi kuvassa puhki palaneelle taivaalle ja tukossa olevalle mustalla klöntille kuvan alareunassa (jonka sijainnista yleensä voi päätellä, että sen on tarkoitus esittää maan kamaraa).

Seuraava vaihe on esitellä kuvaa kaikille kiinni saaduille tutuille ja tuntemattomille, joista jokainen on nähnyt kyllästymiseen asti samanlaisia yritelmiä. Kuvaaja on edelleen tikahtua innosta muistellessaan kuvaustapahtumaa, mutta katsoja on lähinnä vaivautunut ja karkaamassa heti tilaisuuden tullen.

Minä en kuitenkaan yritä sanoa, että auringonnousua tai -laskua ei saisi kuvata, koska se on jo kuvattu moneen kertaan. Yritän vaan muistuttaa, ensisijaisesti itselleni, että kannattaa varoa ihastumasta huonoihin kuviin upeiden henkilökohtaisten muistojen takia.

Millainen sitten on upea valokuva auringonnoususta tai -laskusta? En minä vaan tiedä. Sitä on vaikeaa kuvailla sanoilla, mutta yleensä sellaisen tunnistaa heti kun sen näkee.

Täytyypä yrittää muistaa, että sama riski liittyy moneen muuhunkin valokuvausaiheeseen.

Myrskyn metsästäjällä 452000 TV-katsojaa

17.10.2007 17:57

myrskybongaus

No Comments

Aivan pakko palata taas suomalaisen Myrskyn metsästäjä -myrskybongaridokumentin pariin.

Markkinatutkimusyritys Finnpanel, joka mm. mittaa TV-katsojien määriä, kertoo sivuillaan, että Myrskyn metsästäjä oli YLE TV1:n viikon yhdeksänneksi katsotuin ohjelma 452000 katsojalla. Aivan hillitön määrä! Kyllähän se on tiedetty, että myrskybongaus on mediaseksikäs laji, mutta että noin seksikäs. Eivätkä tuossa luvussa edes ole mukana torstain ja perjantain pikauusintojen katsojat, joista varmasti tuli useampi tuhat lisää.

Taakse jäi esimerkiksi kaikkinaisen typeryyden ylistys Big Brother 392000:lla katsojalla. Itse asiassa SubTV:n ja Nelosen yhdelläkään ohjelmalla ei ollut yhtä montaa katsojaa.

Itse kuulin asiasta alunperin #myrskybongarit IRC-kanavalla.

Ja jotta tämä ei jäisi pelkäksi hehkuttamiseksi, niin lauotaanpa tähän kohtaan mielipide:

Vain YLE:n kaltaisella julkisen palvelun TV-kanavalla on kanttia ottaa riski, joka liittyy massoja kosiskelemattoman TV-ohjelmiston tuotantoon. YLE:n kotimaisten ohjelmien tuotanto on merkittävä tekijä suomalaisen kulttuurin kehittäjänä ja suomalaisen identiteetin säilyttäjänä. Ja sitä asiaa ei mitata katsojaluvuilla, vaikka esimerkiksi edellä mainitusta voidaan huomata, että silläkään rintamalla YLE:n ei tarvitse hävetä.

TV- ja radiokanavien tarjonta olisi todella säälittävää höttöä, jos siitä vastaisivat yksistään kaupalliset kanavat, joiden ainoa vastuu liittyy osakkeenomistajiensa rikastumiseen.

TV-maksu on piskuiset 0,57 euroa päivässä. Sillä rahalla kustannetaan viisi valtakunnallista TV-kanavaa, kuusi valtakunnallista radiokanavaa, liuta alueellisia radiokanavia, sekä iso joukko muita palveluja. Mikä maksukanavapaketti antaa yhtä monipuolisen tarjonnan tuohon hintaan? Entä luuletko, että ilmaisten mainoskanavien kustannuksia ei peritä takaisin mainoksilla tuputetun krääsän hinnassa? Kyllä TV-maksu on hintansa väärtti.

Hidas salamablogi

Uusi tapa valokuvata salamoita?