Tämän kauden ensimmäinen kunnollinen kohdalle osunut yöukkonen antoi odottaa itseään varsin pitkään. Olin jo mielessäni alkanut valmistautua henkisesti siihen, että tänä vuonna ei tule ensimmäistäkään yösalamakuvaa. Torstain ja perjantain välisenä yönä 23.-24.8.2007 tilanne sitten korjautui, ja varsin komealla tavalla.
Aiemmin päivällä Liettuan ja Latvian tienoilla alkoi kehittyä ns. MCS (mesoscale convective system, mesomittakaavan konvektiivinen järjestelmä), eli laaja usean ukkossolun rypäs. Sen liikesuunta oli suunnilleen pohjoiseen, mutta tilanteen kehittymisen ennustamista vaikeutti lännestä lähestynyt rintama, joka saattaisi kääntää ukkostavan alueen liikesuuntaa ja puskea ukkoset Suomenlahtea myöden kauas itään.
Alkuillasta noin kahdeksan yhdeksän aikaan ei ollut vielä mitään varmuutta, mihin chase pitäisi tehdä. Asiasta spekuloitiin yhtä ja toista myrskybongarien kesken, ja sovittiin alustavasti, että chaselle lähdetään isommalla porukalla. Näytti varmalta, että ukkonen saapuu Suomeen, mutta kukaan ei vielä oikein osannut päättää, mihin kohtaan etelärannikkoa kannattaisi suunnata.
Suunnilleen kymmenen aikaan tein oman päätökseni lähteä Hankoon. MCS, jonka pohjoinen reuna oli nyt suunnilleen Saarenmaan kohdalla, oli koko ajan puskenut suoraan pohjoiseen, eikä osoittanut mitään merkkejä aikomuksesta kääntyä itään. Koska lähdin liikkeelle aikaisin, voisin tarvittaessa yrittää korjata sijaintiani idemmäs. Muu seurue, joka pääasiassa oli Hämeenlinnasta, Lahdesta ja PK-seudulta, ja jolla oli Hankoon paljon pidempi matka, jäi vielä odottelemaan tilanteen tarkentumista.
Saavuin Hankoon noin yhdentoista aikaan. Kävin aluksi tarkistamassa tilanteen Länsisataman Myrskytornilla. Koska tornin viereen rakennetun uuden terminaalin pihavalojen valosaaste pilasi totaalisesti näkyvyyden merelle, lähdin seuraavaksi tarkistamaan Gunnarsstrandin hiekkarannan. Gunnarsstrand on erityisen idyllinen paikka syysmyrskyllä, mutta sen soveltuvuus salamakuvaukseen on rajoittunut vain eteläiseen ilmansuuntaan. Koillisen ja lounaisen taivaan pilaavat Länsisataman ja Ulkosataman ruman keltaiset valot. Koska aikaa oli, ajelin tarkistamaan myös reitin Kråkhamnsuddeniin, josta palasin takaisin Gunnarstrandiin odottelemaan.
Noin puoli kahdentoista aikaan paikalle saapui Olli Lohjalta. Myös iso liuta muita bongareita oli jo lähtenyt matkalle Hankoon. Tilannenäkemys alkoi tarkentua, kun läntiselle Suomenlahdelle kehittynyt laaja ukkossolurintama alkoi näkyä Korppoon sadetutkan kuvissa. Nyt alkoi olla jo varmaa, että Hanko tulisi olemaan parhaan rytinän keskipisteessä. Kaukaisessa taivaanrannassa näkyi kalevantulten välkettä. Ollin kanssa teimme päätöksen siirtyä Kråkhamnsuddeniin, josta on hyvä näkyvyys lounaaseen ja länteen, ja vain vähäinen määrä valosaastetta.
Kuljimme tasku- ja otsalampun valossa keskellä pilkkopimeää pitkin Kråkhamnsuddenin kallioita. Kallion korkeimmalta kohdalta, jossa on myös vanhan Venäjän vallan aikaisia rantalinnoituksia, avautui erinomainen näkymä merelle. Taivaanrannassa laajalla alueella näkyi kaukaisia salamanleimahduksia. Virittelimme kamerat ja jäimme odottamaan ukkosten saapumista valokuvausetäisyydelle. Jonkin ajan päästä paikalle alkoi saapua myös muita bongareita.
Taas taidettiin tehdä suomalaisen myrskybongauksen historiaa, sillä samaan aikaan paikalle saapui kaikkiaan 13 henkeä. Minä Salosta, Olli Lohjalta, Janne ja Jyri Keravalta, Timo, Erja ja Kimmo L Hämeenlinnasta sekä Eero, joka tuli junalla Jyväskylästä Hämeenlinnaan ja sieltä Kimmo L:n kyydissä Hankoon, Jukka Orimattilasta, Marja ja Sami Lahdesta sekä Kimmo L2 ja Janne Helsingistä. Näin monilukuista ryhmächasea ei tiettävästi ole ollut koskaan aikaisemmin. Kamerat räpsyivät ja ilmassa oli haltioituneita huudahduksia.
Ensimmäiset ukkoset saavuttivat Hangon. Salamat leimusivat kaikissa suunnissa. Yhtään maasalamaa ei ollut osunut vielä vaarallisen lähelle, mutta pilvisalamat iskivät jo yläpuolella. Silti vasta kaatosade ajoi joukon pois rantakallioilta takaisin autojen suojaan. Kimmo ja Eero lähtivät ajamaan koilliseen ehtiäkseen uusien ukkossolujen edelle. Me muut jatkoimme ukkosen seuraamista Kappelisataman aallonmurtajan päähän pysäköidyistä autoista. Ukkospuuskat piiskasivat rankkasadetta, joka yltyi yltymistään.
Hiukan ennen kello kolmea alkoi sataa rakeita. Aluksi rakeet olivat kolmesta kahdeksaan millisiä. Muutaman minuutin päästä rakeiden pauke äkisti voimistui. Taivaalta tippui 10-15 mm kokoisia jääkokkareita. Voisivatko rakeet kasvaa vaarallisen isoiksi? Pienoisen hämmingin vallassa autosaattue poistui rannasta Kråkhamnsuddeniin johtavalle metsäiselle tiellä, josta toivoimme löytyvän suojaa, jos raesade vielä pahenisi. Kun sade muuttui taas pelkäksi vedeksi, jatkoimme Kappelisataman rantaan taivaita töllistelemään.
Jonkin ajan päästä kokoonnuimme kaikki sähkökatkon pimentämän Hangon keskustaan, jonka oli vallannut vedenpaisumus. Koko ajan jatkuva kaatosade oli täyttänyt kadut vedellä. Joka puolella salamoi taukoamatta. Maasalamat vavisuttivat tannerta ja monta sekuntia pitkät “anvil crawler”-pilvisalamat leikkasivat taivasta.
Sovimme ajavamme letkassa Hankoniemeä pitkin Karjaalle. Koska minulla oli paras paikallistuntemus, lähdin vetämään letkaa. Jo ensimmäisessä risteyksessä tuli ongelmia. Katselin miten joku paikallinen ajoi autollaan kadulla, jossa vedenpinta nousi yli auton renkaiden puolivälin. Suuntasin kulkumme toiseen suuntaan, jossa vesi oli matalampaa. Saattue mateli pitkin tulvivia katuja. Vähän matkan päästä n. 300 m katua oli niin syvän tulvaveden peitossa, että tiemerkinnöistä ei ollut enää mitään näkyvillä. Koska veden syvyyttä oli mahdoton arvioida, ajoin hetken matkaa puolittain kadulla ja puolittain penkereellä, ja sitten pyörätiellä. Muut seurasivat perässä. Onneksi kenenkään auto ei piiputtanut keskelle tulvaa.
Tammisaareen asti matelimme keskellä rankkasadetta. Maisema kylpi joka puolella jatkuvan taukoamattoman salamoinnin valossa. Karjaalla pysähdyimme vetämään henkeä ja juomaan kahvit paikallisella 24h-huoltoasemalla. Sieltä jatkoimme omia reittejämme.
Itse käännyin Mustiossa tielle 186 kohti Saloa. Kiskossa pysähdyin vielä hetkeksi kuvaamaan salamointia, mutta valkeneva aamu ja koilliseen siirtyvä ukkonen estivät sen kummallisempien kuvien saannin. Vielä Saloon saapuessani näin viimeiseksi komean helminauhasalaman, joka sammuessaan hajosi lyhyiksi pätkiksi, eli aivan kuin helminauhaksi.
Kotona olin aamu kuuden tienoilla, mutta nukkumaan ehdin vasta seitsemältä, kun oli ihan pakko hehkuttaa yön tapahtumia vielä hetki #myrskybongarit-kanavalla. Reissun pituudeksi tuli vaivaiset 250 km.
Linkkejä mukana olleiden kuvasaaliisiin:
Alla omaa saalistani:
Blogilistalle
Blogispottiin
Googleen
Technoratiin
{ 4 } Kommentit
Aivan älyttömän hienoja kuvia!
Oli kyllä aivan mahtava reissu! Kelejä ja uusintaa odotellessa. Vieläkin olen täpinöissäni niistä elämäni ensimmäisistä salamakuvista. Kiitos mukana olleille hyvästä seurasta ja tunnelmanluonnista!
Näitä lisää! Ensi kesänä sitten joukkochase bussilla :)
Aivan mahtava reissu oli! chaseenhan tultiin hakemaan siedätystä lapsuuden ukkostraumoihin ja voin sanoa että siedätyin aika hyvin.
Kiitokset porukalle ja näitä lisää.
Jätä kommentti