It is very labourous to manually find and delete those orphaned files. I’m not aware of any Lightroom function or utility which would do it on my behalf. So I wrote this small and simple PHP-script to help the job.

Tämän blogimerkinnän ensisijainen tarkoitus on palvella Huuto.netissä käytävän huutokaupan apuvälineenä lisäkuvien ja -tietojen jakelussa. Päivitän merkintää tarpeen mukaan.

Myytävät kohteet

• Ei enää mitään. Kaikki myyty.

Nämä kohteet on myyty:

• Tamron SP 300mm f2.8 LD IF
• Diaskanneri Minolta Dimage Scan Elite F-2900
• Tiffen 72mm pyöröpolarisaatiosuodin
• Nikon D70 kamera ja Nikon AF-S Nikkor 18-70mm f3.5-4.5G ED-IF DX objektiivi
• Nikon ML-L3 langaton infrapunakaukolaukaisin
• Nikon AF Nikkor 20-35mm f2.8D IF

Yhteystiedot, kauppaehdot yms.

Kuljetuskulut sisältyvät hintaan. Koko kauppasumma tilisiirtona minulle, ja kun suoritus näkyy tililläni, minä kiikutan vastavuoroisesti tuotteen hyvin paketoituna Postiin tai Matkahuoltoon.

Olen myös listannut linkkejä laitteista kirjoitettuihin arvosteluihin, jotta ette joudu luottamaan vain myyjän hehkutukseen.

Diaskanneri Minolta Dimage Scan Elite F-2900

• Diaskanneri Minolta Dimage Scan Elite F-2900
• Adaptec AVA-2903B PCI SCSI-sovitinkortti
• Alkuperäiset 2kpl diakampoja
• softa/ajuriromput
• SCSI- ja virtapiuhat

Hyväkuntoinen ja -laatuinen diaskanneri.

Skannerin arvostelu/lisätietoja:imaging-resource.com

SCSI-kortin lisätietoja: cnet.com

Tamron SP 300mm f2.8 LD IF, telekonvertteri 2x, laukku

Kaikki tämä myydään yhtenä pakettina:

• Tamron SP 300mm f2.8 objektiivi
• Adaptall 2 sovitin Nikoniin
• Tamron SP 2x telekonvertteri
• Lowepro suojalaukku

Hintapyyntö 850 EUR

Tamron SP 300mm f2.8 LD IF, model 360B

Valovoimainen ja teräväpiirtoinen käsitarkenteinen telelinssi. Tämä ei ole mikään muovilelu, vaan runko on tukevasti kunnon metallia ja tarkennusrengas on herkkä ja tarkka. Virheettömät etu- ja takalinssit. Kolhuton ja lähes naarmuton runko. Käytännössä uutta vastaavassa kunnossa. Tämän kanssa ei ole könytty missään korpimetsissä.

Linssi vastavalosuojalla ja ilman Nikon D70 -kameraan kiinnitettynä.

Tekniset tiedot:

• Tamron.co.jp

Arvostelu:

• Mikko J Niskanen

Kuvia edestä ja takaa. Viimeisessä kuvassa runko, vastavalosuoja, etulinssin suoja, takatulppa ja kantohinna pakattuna säilytyskuntoon. Mukana seuraa myös Tamronin käyttöohje, josta selviää mm. miten ao. sovittimen voi kiinnittää ja irrottaa.

Adaptall 2 sovitin Nikoniin

Tamronin Adaptall 2 sovitin Nikonille. Sovitinta vaihtamalla yhden ja saman linssin voi kiinnittää useisiin eri kameramerkkeihin, mm. Nikon, Canon FD, Minolta MD, Pentax KA, Pentax Screw/Practica, Olympus OM jne. Lisätietoja täältä.

Tamron SP Teleconverter 2x BBAR MC Adaptall 2, model 01F

2x telekonvertteri tuplaa objektiivin polttovälin. Adaptall 2 sovitin irrotetaan objektiivista ja kiinnitetään telekonvertteriin, joka puolestaan kiinnitetään suoraan objektiiviin.

Tämä tuote on ostettu eri aikaan ja eri taholta kuin objektiivi. Siinä missä objektiivi on uutta vastaava, niin tämä on paljon käytetympi ja vaatimattomammassa kunnossa, eikä vastaa enää uutta. Ao. kuvasta näkyy, kuinka suojakotelon pinnoite on rispaantunut.

Tekniset tiedot:

• adaptall-2.com

Konvertterin runko, säätömekanismit, kiinnityspinnat ja etulinssi ovat OK, mutta takalinssin reunassa (kuvassa vasemmalla) on jonkinlainen pinnoitevaurio. Sillä tuskin on käytännössä vaikutusta kuvan laatuun, mutta asiasta on syytä mainita, jotta ketään ei tulisi harhaan johdetuksi.

Lowepro Lens Case 5

Lowepron isoin linssilaukku. Täysin uutta vastaavassa kunnossa. Laukkua ei ole koskaan viety auton takapenkkiä vaativampiin olosuhteisiin.

Laukku on hiukan turhan jämpti em. Tamronille. Linssi kyllä sujahtaa helposti sisälle laukkuun, mutta vastavalosuojan kiristysruuvit ottaa juuri sen verran vastaan, että linssi on hiukan kömpelöä ottaa laukusta pois.

Tekniset tiedot:

• Lowepro

Tölkit ovat vain havainnollistamassa laukun mittoja, eivätkä ne kuulu kauppaan ;)

Tiffen 72mm pyöröpolarisaatiosuodin

Kuin uusi. Mukaan myös alkuperäinen säilytysrasia. Made in Japan.

Hintapyyntö 30 EUR MYYTY!

Lisätietoja Tiffenin sivuilta.

Alla olevat kohteet on siis jo myyty:

Nikon D70 kamera ja Nikon AF-S Nikkor 18-70mm f3.5-4.5G ED-IF DX objektiivi – MYYTY

Hintapyyntö 430 EUR MYYTY!

Tästä kuvausvalmis setti helposti ja halvalla. Ja tähän kun lisää vielä jalustan ja kameralaukun, niin kelpaa lähteä vaikka myrskybongauskeikalle – tämä kamera kelpaa todistetusti salamoiden kuvaamiseen ja moneen muuhun kunnollista kameraa kaipaavaan tehtävään.

Tätä pakettia on suoranainen sääli myydä, koska sen käyttöarvo on paljon suurempi kuin siitä saatava rahallinen korvaus. Tässä on kyseessä todellakin ostajan markkinat. Mutta koska käytän käytännössä enää vain Nikon D200 -runkoa, eikä tälle ole ollut pitkään aikaan käyttöä edes vararunkona, niin tarpeettomana tätä on turha pyöritellä kaapin nurkassa turhanpanttina.

Runkoa, objektiivia tai mitään muutakaan paketin osaa ei myydä erikseen, vaan kaikki on kaupan vain ja ainoastaan yhtenä könttänä.

Nikon D70:

Joitakin speksejä:

• 6,1 megapikseliä (3008 x 2000) – älä anna markkinamiesten hämätä. Kuusi megapikseliä riittää käytännössä mihin vain tavanomaiseen harrastajakäyttöön. Itse valitsen mielummin hiukan pienemmän määrän hyvälaatuisia pikseleitä, kuin tarpeettoman suuren määrän huonolaatuisia pikseleitä.
• ISO 200 – 1600
• 30s – 1/8000s valotusajat
• Lyhin salamasynkka 1/500s.
• RAW- ja JPEG-kuvaformaatit
• Sisäänrakennettu salama
• Täysautomatiikasta täysmanuaaliin – kullekin omien tarpeiden ja taitojen mukaan

Muutama arvio kamerasta, sekä tarkempia teknisiä tietoja:

• Dpreview
• Thom Hogan
• Ken Rockwell

Nikon AF-S Nikkor 18-70mm f3.5-4.5G ED-IF DX:

Erinomaisen terävä ja kontrastikas linssi tähän hintaluokkaan.

• AF-S – objektiiviin sisäänrakennetun moottorin avulla hiljaisesti toimiva automaattitarkennus
• 18-70mm – laaja polttovälialue kattaa kaikkein käytetyimmän mitat (kinokoossa 27-105 mm) – 18mm on jo oikeasti käyttökelpoisen laajakulmainen esim. maisema- tai sisäkuvaukseen
• G – ei manuaalista aukonvalintarengasta – soveltuu huonosti osalle vanhoista filmikameroista
• ED – Kolme Extra-Low Dispersion linssiä
• IF – Sisäinen fokus – etulinssi ei kierry tarkentaessa tai zoomatessa.
• DX – ei täyden kinokoon piirtoympyrää – tarkoitettu vain digirungoille, joissa on ns. ASP-kokoinen kuvakenno, eli esim. D40, D50, D70, D80, D200 ja D300. Kts. Ken Rockwellin artikkeli lyhenteistä G ja DX.

Pari arviota linssistä:

• Thom Hogan
• Ken Rockwell

Kameran runko on kolhuton ja kaikin puolin erinomaisessa kunnossa. Kuvia sillä on otettu kaikkiaan 13801 kpl, eli suljinremonttiin on vielä pitkä pitkä matka. Objektiivin etu- ja takalinssi ovat virheettömiä ja runko kolhuton. Kamera ja objektiivi ovat käytännössä uutta vastaavia. Etulinssin suojana on alusta asti ollut laadukas B+W:n 67mm UV-suodin, joka kuuluu kauppaan. Vastavalosuojan (HB-32) ulkokehälle on teipattu sadesuojan “liukueste”, jonka voi halutessaan poistaa. Kameran merkki- ja mallimerkinät on peitetty mustalla teipillä.

Mukaan tulevat varusteet ja tilbehöörit

• 3kpl Nikon EN-EL3 Li-on akkuja – kaikki edelleen täydessä käyttökunnossa. Näillä pärjää pitkälläkin keikalla.
• Nikon MH-18 pikalaturi
• Nikon MS-D70 paristokotelo, jota ei ole koskaan poistettu alkuperäisestä muovikääröstä
• Nikon ML-L3 kaukolaukaisin, sekä tuliterä Panasonic CR2025 varaparisto
• 2kpl nopeita 1GB Sandisk Ultra2 Compact Flash-muistikortteja
• Rungon tulppa ja objektiivin takatulppa

• Englanninkielinen käyttöohje muovikansioon nidottuina A4-tulosteina. Sähköisen PDF-manuaalin voi ladata täältä.
• Englanninkielinen PictureProject-ohjelmisto ja ajurit CD-levyillä. Tuoreimmat versiot voi ladata täältä.
• Saksankielinen käyttöohjekirja
• Nikonin kantohihna, jota ei ole ikinä poistettu alkuperäisestä muovipakkauksesta
• USB-johto kameran ja tietokoneen väliin
• DK-16 – kuminen etsimen silmäsuoja – käyttämätön
• DK-20 – ylimääräinen kuminen etsimen silmäsuoja – “parempi lisävarustemalli” – käyttämätön
• BM-4 – ylimääräinen LCD-näytön suoja – käyttämätön
• LC-67 – Objektiivin etulinssin tulppa – 67mm suodinkierteelle
• Alkuperäinen ostokuitti, läjä takuulappuja, lisävarusteiden käyttöohjeita yms. paperiryönää. Alkuperäistä pahvilaatikkoa ei enää ole olemassa.

Nikon AF Nikkor 20-35mm f2.8D IF – MYYTY

Hintapyyntö 620 EUR MYYTY!

Tarkkapiirtoinen ja kontrastikas pro-linssi 90-luvulta, joka löytyi monen ammattilaisen kameralaukusta, ennen kuin julmetusti kalliimpi 17-35 f2.8 korvasi sen mallistossa 2000-luvulla.

Englanninkielistä arviota objektiivista:

• Thom Hogan
• Ken Rockwell
• Photo.net

Ominaisuuksia:

• AF – automaattitarkennus
• Polttoväli 20-35mm
• D – tarkennusetäisyyden ilmaisu, eli valotuksen matriisimittaus toimii
• f2.8 valovoima koko polttovälialueella
• IF (internal focus) – etulinssi ei kierry tai muutoin liiku zoomatessa tai tarkentaessa
• 77mm suodinkierre
• Paino n. 640g
• Täysi kinokoon piirtoympyrä – käy siis filmi ja FX-rungoille (Nikon D3)
• Lähin tarkennusetäisyys n. 50cm
• Pienin aukko f22
• Kestävä metallirunko ja täsmälliset zoom- ja tarkennusrenkaat
• Made in Japan

Linssi kiinnitettynä Nikon D70-runkoon

Kaikki kauppaan kuuluvat tilbehöörit – linssi, vastavalosuoja ja etu- ja takatulpat

Etu- ja takalinssit ovat virheettömiä. Runko on kolhuton ja kaikin puolin siistissä kunnossa.

Vastavalosuojassa (HB-8) on normaaleja käytön jälkiä, eli pieniä naarmuja ja sisäpinnan mustan huovan kuluneisuutta. Lisäksi suojan ulkokehälle on teipattu sadesuojan “liukueste”, jonka voi halutessaan poistaa.

Nikon ML-L3 langaton infrapunakaukolaukaisin – MYYTY

Käyttämätön.

Hintapyyntö 19 EUR MYYTY!

Toimii mm. seuraavien Nikon-kameroiden kanssa:

• D40
• D50
• D70
• D70s

Kameroiden käyttöohjekirjat

Kameravalmistajien omat käyttöohjekirjat ovat pääsääntöisesti surkeita. Ne tehdään, koska sellainen on pakko olla olemassa, jotta kameran saisi ylipäätään myytyä.

Valmistajalle joka käyttöohjeen laatii, tai maahantuojalle joka käännättää käyttöohjeen paikallisen markkina-alueen kielelle kuten esim. suomeksi, käyttöohje on enemmänkin pakollinen kuluerä kuin tulonlähde tai kilpailuvaltti. Ja se näkyy käyttöohjeiden huonossa laadussa.

Huonoa tilannetta ei yhtään auta se, että pahimmillaan käyttöohjeet käännetään japanista englanniksi ja siitä edelleen suomeksi. Joskus kokeneeltakin kuvaajalta saatetaan vaatia suurta mielen lujuutta, jotta jaksaisi ymmärtää, mitä kameran alkuperäisessä manuaalissa yritetään oikein sanoa.

Valokuvauksen perustekniikka ja -käsitteistö

Valokuvaus ei ole vain monimutkaisen teknisen laitteen nappulatekniikan hallitsemista, vaan valokuvaus on ennen kaikkea tiedettä ja taidetta.

Mutta aloitteleva valokuvaaja on hankalassa asemassa. Hänen pitäisi ymmärtää kameransa nappulatekniikkaa, jotta valokuvaus ylipäätään pääsisi alkuun. Toisaalta hänen pitäisi ymmärtää valokuvauksen tiedettä ja taidetta eli perustekniikkaa ja -käsitteistöä, jotta hän voisi hahmottaa, mihin nappulatekniikan kanssa oikein pyritään ja mihin mikäkin nappula, valikko ja asetus lopullisessa valokuvassa vaikuttaa.

Valokuvaamisen perustekniikkaa ja käsitteistöä on parasta opiskella alan kirjallisuudesta. Kirjasto on siihen hyvä paikka. Verkostakin löytää kaikenlaista, mutta mikään ei päihitä hyvää kirjaa, jossa perusasiat on koottu helposti hahmotettavaksi kokonaisuudeksi. Kun perusasiat on oppinut kirjoista, alkaa verkon pirstaletiedostakin saamaan jotain irti. Jos et tältä istumalta pääse kirjastoon, niin ensihätiin voi vilkaista vaikka Jore Puusan Valokuvauskoulua.

Myös esim. Kansalaisopiston tai valokuvausseuran kurssi voisi olla hyvä paikka ottaa pikastartti valokuvaustekniikan ja -käsitteistön opiskelussa.

Erilliset kameramallikohtaiset käyttöohjekirjat

Hyödyllistä aloittelevan valokuvaajan kirjallisuutta ovat myös valmistajista riippumattomien tahojen kirjoittamat kameramallikohtaiset käyttöohjekirjat. Laajin ja tunnetuin lienee englanninkielinen Magic Lantern Guides -kirjasarja.

Niissä selitetään kansantajuisesti juuri tietyn kameramallin nappulatekniikkaa ja neuvotaan sen soveltamista suhteessa valokuvauksen perustekniikoihin, joiden perusteita opetetaan samassa yhteydessä. Toki painatukset vaihtelevat sarjan kunkin kirjan kirjoittajan tyylin ja kyseisen kameramallin oletetun käyttäjäkunnan mukaan. Omasta mielestäni Magic Lantern -sarja sopii erinomaisen hyvin aloitteleville kuvaajille, jotka painivat valokuvauksen perustekniikan ja -käsitteistön sekä kameran nappulatekniikan muna-kana-ongelman parissa.

Alla linkkejä Magic Lantern -sarjan kirjoihin muutamille eri kameramerkeille ja -malleille:

• Canon
  1D Mark III / 1Ds Mark III, 5D, 20D, 30D, 40D, 300D, 350D, 400D
• Nikon
  D40, D50, D70/D70s, D80, D200, D300, D3
• Olympus
  E-510
• Pentax
  K10D, K100D
• Sony
  DSLR-A100, DSLR-A700
  

Kun perustekniikka ja -käsitteistö on jo hallussa, voi etsiskellä pykälää hardcorempaa riippumattoman tahon kirjoittamaa kameramanuaalia. Niissä nappula- ja muuhun tekniikkaan paneudutaan pintää syvemmältä ja paljon suuremmalla tarkkuudella kuin valmistajien käyttöohjekirjoissa. Toisaalta niissä oletetaan, että peruskäsitteet ovat jo lukijan hallussa ja että tämä osaa soveltaa lukemaansa ilman perusasioiden kertaamista. Nikonille sellaisia kirjoittaa ainakin Thom Hogan, jonka tuotoksiin olen itse oppinut luottamaan. Muille kameramerkeille löytynee vastaavia kirjoittajia, joista olisi mukavaa saada vinkkejä vaikka tämän blogimerkinnän kommenteissa.

Syventävät opinnot

Kun valokuvauksen perustekniikka ja -käsitteistö sekä kameran nappulatekniikka on hanskassa, voi ruveta paremmin perehtymään johonkin valokuvauksen erityisosa-alueeseen keskittyvään kirjallisuuteen tai nettisivuihin.

Itse olen tullut hyvin skeptiseksi sellaisia kirjoja kohtaan, joiden nimessä on sana “digital”. Jos esim. on kaksi kirjaa, joiden nimet ovat “Digital low light and night photography” ja “Low light and night photography”, niin todennäköisesti valitsen jälkimmäisen.

Digitaalisuutta erikseen mainostavissa kirjoissa on monasti vain raapaistu varsinaista aihealuetta ja täytteenä on toistettu pintapuolisesti samat esim. kuvankäsittelyn perusasiat, jotka on ties miten monessa vastaavassa turhanpäiväisessä digispesiaaliopuksessa. Tietysti joukossa on poikkeuksiakin. Toistosta on turha maksaa ja siihen on turha uhrata aikaansa. Ne asiat kannattaisi opiskella erikseen juuri niihin syvällisesti keskittyvistä erillisistä kirjoista.

Vain digikameraa käyttävän kuvaajankaan ei kannata hyljeksiä vanhempia opuksia, jotka on kirjoitettu jo niin kauan sitten, ettei silloin ollut olemassakaan digikameroita. Digitaalisuus on kuitenkin lopulta vain pienehkö lisämauste valokuvaamiseen.

Johonkin rajaan asti digikuvien hallinnointia voi hoitaa pelkän hakemistorakenteen ja kuvatiedostojen sopivan nimeämisen turvin. Mutta kun kuvien määrä kasvaa tuhansiin ja aiheita ja kohteita on satapäin, alkaa kuvien löytäminen arkistojen kätköistä olla aina vain vaikeampaa.

Silloin tarvitaan niin sanottuun metadataan eli metatietoon perustuvaa hallinnointijärjestelmää. Metadata on tietoa tiedosta, eli tässä tapauksessa tietoa digikuvista.

Metadatalla kuvan tietoja voidaan kuvailla erittäin monipuolisesti. Useimmat digikamerat liittävät kuvatiedostoon automaattisesti sellaisia tietoja kuin päivämäärä ja kellonaika, kuvausarvot kuten aukko, valotusaika, herkkyys, polttoväli jne., kuvauslaitteiston tekniset tiedot kuten kameran malli ja sarjanumero yms.

Lisäksi kuvaaja voi itse syöttää lisätietoja, kuten kuvaajan nimi- ja yhteystiedot sekä tietoja aiheesta, kohteesta ja kuvauspaikasta. Metatiedon syöttäminen vaatii vaivannäköä, yleensä ripauksen suunnitelmallisuutta ja toisinaan myös suurta itsekuria. Kaiken vaivannäön vastapainoksi automaattisesti ja manuaalisesti talletetun metadatan avulla kuvia voidaan hallinnoida paljon tavanomaista monipuolisemmin.

Adobe Photoshop Lightroom

Adobe Photoshop Lightroom, tai tuttavallisemmin pelkkä Lightroom, on digitaalisten kuvien hallinnointiin ja käsittelyyn tarkoitettu ohjelmisto, joka on suunniteltu erityisesti valokuvaajille. Lightroomin (Windows/Mac) voi ostaa esim. Amazon.co.uk:sta.

Lightroomin avulla monia sellaisia metatietoja, joita kamera ei tallenna kuviin, voi lisätä niihin automaattisesti mm. kuvien muistikortilta tietokoneelle kopioinnin yhteydessä. Lightroomissa voi myös määritellä avainsanoja, järjestellä niitä hierarkkisiin rakenteisiin ja liittää kuvatiedostoihin kuvaamaan kuvien erilaisia ominaisuuksia ja tietoja.

Kannattaa huomata, että jo pitkään markkinoilla ollut, kaikkeen graafisen alan bittikarttakuvien kuvankäsittelyyn tarkoitettu Adobe Photoshop on eri tuote. Lightroomin ja Photoshopin eroja ja yhtäläisyyksiä pitäisi käsitellä omassa erillisessä artikkelissaan, kuten esimerkiksi Mark Galer on tehnyt omassa artikkelissaan “Photoshop Lightroom – Who needs it?”

Jos Lightroom on uusi tuttavuus, niin sen opiskelu kannattaa aloittaa jonkun asiaa käsittelevän kirjan avulla. Itse olen ollut hyvin tyytyväinen Martin Eveningin kirjaan The Adobe Photoshop Lightroom Book: The Complete Guide for Photographers. Kirja on kirjoitettu Lightroomin versiolle 1.0, mutta Evening on kirjoittanut laajan Lightroomin versioille 1.1-1.3 soveltuvan lisäosan, jonka voi ladata ilmaiseksi kirjan julkaisijan sivustolta.

Tämä blogimerkintä olettaa, että Lightroom on lukijalle entuudestaan jossain määrin tuttu. Muutoin kaikki sen yksityiskohdat eivät välttämättä avaudu lukijalle parhaalla tavalla.

Paikkatieto valokuvien metadatana

Tietoa kuvauspaikasta, eli kuvan paikkatietoa, käytetään yleisesti osana digikuvien metadataa. Ainakin itse kuulun sellaiseen koulukuntaan, joka ei tulisi toimeen ilman kuvan paikkatietoa. Päivämäärät, ihmisten nimet ja se miten aiheita tai kohteita tuli kuvailtua metatietoja aiemmin syöttäessä, painuvat ajan myötä unholan hämärään. Mutta kuvauspaikka muistuu yleensä mieleen hyvinkin tarkasti vielä pitkänkin ajan jälkeen.

Tekniikan kehitys on johtamassa siihen, että paikkatietokin voidaan saada automaattisesti kameraan liitetystä GPS-satelliittivastaanottimesta. Toistaiseksi tekniikka on kuitenkin melko lailla kehitysvaiheessa. GPS:n saa liitettyä vain harvoihin kameramalleihin, ja pelkät koordinaattinumerot eivät ole erityisen havainnollisia. Koordinaattien geokoodaus, eli numeeristen koordinaattien muuttaminen paikannimeksi, on vasta tulossa. Ja vaikka sellainen joskus olisikin yleisesti tarjolla, niin mikään automaattinen järjestelmä tuskin voi vastata kuvaajan tarpeisiin nimetä paikkoja juuri niin kuin kukin kuvaaja itse haluaa.

Niinpä paikkatieto täytyy käytännössä syöttää kuviin käsin. Silloin paikkatiedon voi määritellä juuri sillä tavalla ja sillä tarkkuudella, kuin kukin itse haluaa. Hommassa vain on se ongelma, että paikkatiedon syöttäminen voi olla julmetun työlästä. Kun samalla pitäisi syöttää kuviin iso liuta muitakin metatietoja, tahtoo ainakin itselläni loppua joskus viitseliäisyys kesken. Siitä taas on seurauksena, että kuvakatalogi on jatkuvassa vaarassa joutua hunningolle. Niinpä mikä tahansa helpotus metatietojen syöttämiseen on tervetullut.

IPTC location metadata

Lightroom tukee IPTC:n määrittelemän standardin mukaisia metadatakenttiä. Yksi osa standardia ovat paikkatiedot kuvaamisen tarkoitetut kentät ISO Country Code, Country, State/Provice, City ja Location, eli vapaasti kääntäen maakoodi, maa, osavaltio/lääni, paikkakunta ja paikka.

Omasta mielestäni niiden ongelma kuitenkin on, että paikkatietoa ei voi määritellä niin monitasoisesti, kuin itse omassa käytössäni haluaisin. Esim. maakunnan, seutukunnan ja kylän nimille ei ole valmista kenttää.

Toinen ongelma mielestäni on, että vaikka kenttien tiedot voi Lightroomissa määritellä kerralla isolle joukolle eri kuvia, niin jokainen kenttä pitää täyttää aina käsin. Toki esim. maakoodin ja maan nimen voi määritellä kuvien importtaamisen aikaisessa metadata-presetissä. Mutta sekin on hiukan kankea ja vajavainen apu.

Paikkatieto on luonteelta sellaista, että yhden tiedon perusteella tiedetään automaattisesti muita tietoja. Se nyt vaan on turhaa työtä naputella samat tiedot joka kerta uudelleen, kun tylsät rutiinit voisi jättää tietokoneenkin hoidettavaksi.

Otetaanpa esimerkiksi oheisessa ruutukaappauskuvassa näkyvä Suomen rouhein hevospitäjä Ypäjä. Ypäjä kuuluu Forssan seutukuntaan, joka kuuluu Kanta-Hämeen maakuntaan, joka kuuluu Etelä-Suomen lääniin, joka on osa Suomea. Tuo tieto ei muutu kovin usein, ellei Ypäjä sitten joskus tulevaisuudessa yhdisty esimerkiksi Jokioisiin, tai ellei läänijakoa tms. taas joku päivä muuteta.

Lisäksi metadatan paikkatietoja naputellessa en jaksaisi etsiskellä mistään kovin hankalasta paikasta tietoa siitä, mihin seutuun tai lääniin mikäkin paikkakunta oikein kuuluikaan.

Paikkatieto Lightroomin avainsanoina

Jos paikkatieto kuvataan Lightroomin avainsanoina, jotka on jo ennakkoon järjestelty läänien, maakuntien, seutukuntien ja kuntien mukaiseen hierarkkiseen rakenteeseen, päästään paljon helpommalla ja paljon monipuolisempaan tulokseen kuin IPTC:n location-kenttiä käyttäen.

Yksi hyöty on mm. se, että maantiedon tunneilla löysäilleenkään ei tarvitse kesken kaiken etsiskellä tietoa mistään ulkoisesta lähteestä, kuten netistä tai kirjoista, vaan kaikki on ennalta valmiina Lightroomissa itsessään.

Lightroom ystävällisesti myös ynnää kuvien lukumäärän kullekin avainsanahierarkian tasolle. Sen ansiosta yhdellä silmäyksellä saa nopean kuvan siitä, montako kuvaa missäkin esim. läänissä ja maakunnassa on kuvannut. Kuvien etsiminen eri hierarkiatasoilla on helppoa ja nopeaa.

Vaikka hierarkkinen avainsanalista palveleekin erinomaisesti kuvaajan omaa käyttöä, niin ainakin osa kuvatoimistoista vaatii silti IPTC:n standardeja location-kenttiä. Avainsanalista helpottaa myös niiden syöttämistä, koska kuvia on helppo valita listalta ja syöttää niille sitten kyseisen tason IPTC-tiedot kerralla. Eli vaikka kuvatoimistoja silmällä pitäen sijaintitietoa joutuukin ylläpitämään kahdessa paikassa, niin hyödyt korvaavat helposti tämän pienen vaivan. Jos ei joudu murehtimaan kuvatoimistoista lainkaan, niin IPTC location -kentät voinee unohtaa kokonaan.

Paikkatiedon syöttäminen

Oma hyötynsä on myös siitä, että paikkojen ja seutujen nimiä ei tarvitse pakosti naputella käsin. Riittää että valitsee haluamansa kuvat, ja vetää ja pudottaa ne hiirellä paikkakunnan nimen päälle Keyword Tags -paneeliin.

Toki paikkakunnan nimen voi myös kirjoittaa käsin samalla kun syöttää muitakin avainsanoja. Lightroom kaiken lisäksi avustaa avainsanan naputtelemisessa näyttämällä jatkuvasti päivittyvän valikon jo naputellun avainsanan alun perusteella.

Automaattisesti täydentyvä paikkatieto

Koska kunnan nimi on avainsanahierarkiassa, Lightroom osaa automaattisesti liittää kuvaan hierarkian ylemmät tasot, eli seutukunnan, maakunnan, läänin ja maan. Riittää että kuvalle määrittelee manuaalisesti avainsanaksi pelkän kunnan nimen.

Ja mikäänhän ei estä laajentamasta paikkatietohierarkiaa vaikka molemmista päistä, jos se kunkin omiin tarkoituksiin parhaiten sopii. Kunnan nimen alle voi määritellä kylien, rakennusten tai muiden erityisten paikkojen nimiä. Laajentaapa hierarkiaa alaspäin miten monta tasoa tahansa, niin aina riittää että kuvalle määrittelee käsin vain alimman tason paikkatietoavainsanan. Kaikki hierarkian ylempien tasojen avainsanat liitetään kuvaan automaattisesti.

Avainsanojen synonyymit

Jos avainsanoille on määritelty synonyymejä, eli tässä tapauksessa paikannimien vieraskielisiä muotoja, Lightroom osaa automaattisesti liittää nekin osaksi kuvaan metatietoja.

Tästä voi olla apua, jos kuvia on tarkoitus jaella kuvatoimistojen tms. kautta kansainväliselle yleisölle.

Synonyymejä voi hyödyntää myös erilaisten kirjoitusasujen sisällyttämiseen, mikä sekin voi auttaa muita ihmisiä löytämään kuvasi erilaisten hakutoimintojen avulla.

Suomen läänit, maakunnat, seutukunnat ja kunnat valmiina avainsanalistana

Kirjoitin jo aiemmin blogimerkinnän, jossa kerroin taulukoksi keräämistäni Suomen kaikista lääneistä, maakunnista, seutukunnista ja kunnista. Jos joku ei halua ladata varsinaista taulukkoa (.odf tai .csv) ja alkaa kikkailla taulukkolaskentaohjelman kanssa, niin taulukkoa voi tutkailla myös tämän PDF-tiedoston avulla.

Taulukossa on Suomen kaikkien läänien, maakuntien, seutukuntien ja kuntien lyhyet ja pitkät suomen-, ruotsin- ja englanninkieliset nimet, jotka on järjestelty kyseisen luokittelujärjestelmän mukaiseen hierarkkiseen rakenteeseen. Lyhyt nimi on lyhin mahdollinen mutta silti yksilöivä esitysmuoto nimestä. Pitkä nimi on virallisempi ja täydellisempi esitysmuoto.

Koodasin yksinkertaisen PHP5-CLI-skriptin, jolla muotoilin CSV-tiedoston Lightroomin ymmärtämäksi avainsanatekstitiedostoksi. Samalla tein siitä useita eri versioita, jotta kukin voisi valita juuri niin laajan tai suppean avainsanalistan kuin tuntee tarvitsevansa.

• suomi-fi.txt
  Pelkät suomenkieliset lyhyet nimet
• suomi-fi-en.txt
  Suomen- ja englanninkieliset lyhyet nimet
• suomi-fi-sw-en.txt
  Suomen-, ruotsin- ja englanninkieliset lyhyet nimet. Itse käytän tätä.
• suomi-fi-fin.txt
  Suomenkieliset lyhyet ja pitkät nimet
• suomi-fi-en-fin-eng.txt
  Suomen- ja englanninkieliset lyhyet ja pitkät nimet
• suomi-fi-sw-en-fin-swe-eng.txt
  Suomen-, ruotsin- ja englanninkieliset lyhyet ja pitkät nimet

Kussakin tiedostossa suomenkielinen lyhyt nimi on paikkatiedon varsinainen avainsana. Muut muodot, eli ruotsin- ja englanninkielinen lyhyt nimi ja pitkä nimi kaikilla kielillä, ovat avainsanan synonyymeja.

Avainsanalistan tuonti Lightroomiin

Lataa joku yllä luetelluista tekstitiedostoista tietokoneesi kovalevylle. Käynnistä Lightroom. Varmuuskopioi kuvakatalogi! Avaa Metadata-valikko ja valitse Import metadata. Valitse lataamasi tekstitiedosto.

Lightroom lukee tiedostosta löytyvät avainsanat ja synonyymit, ja tuo ne Keyword Tags -paneeliin.

Päällekkäiset avainsanat

Normaalisti Lightroom ei anna perustaa samaa avainsanaa kahteen kertaan. Ainakin itselläni kuvakatalogin avainsanoissa on jo vanhastaan samoja avainsanoja, kuten kunnan nimiä, joita on myös Lightroomiin tuotavassa avainsanalistassa. Se ei estä listan tuontia, mutta mahdolliset päällekkäisyydet kannattaa korjata manuaalisesti.

Käytä Lightroomin Grid-näkymää. Klikkaa vanhaa avainsanaa Keyword Tags -paneelissa. Tämä tuo Gridiin näkyviin kaikki ne kuvat, joille vanha avainsana on määritelty. Valitse kaikki kuvat (Command/Ctrl-A). Raahaa ja pudota kuvat Keyword Tags -paneeliin uuden avainsanan päälle.

Nyt valituille kuville on määritelty sekä vanha että uusi sama avainsana. Jos kuvalla oli jo ennestään esim. vanha avainsana ‘Ypäjä’, niin nyt sillä on avainsanat ‘Ypäjä‘ ja ‘Ypäjä > Forssan seutu’. Asian voi todeta esim. Keywording paneelin Keyword Tags / Enter keywords -kentästä. Suurempi kuin -merkki, eli “nuoli”, on Lightroomin tapa ilmaista ja erottaa kahdennetut avainsanat.

Seuraavaksi poistetaan vanha avainsana esim. klikkaamalla Keywordin Tags -paneelissa vanhaa avainsanaa hiiren oikealla napilla, ja valitsemalla Delete. Lightroom kysyy että oletko ihan varma, kertoo miten monella kuvalla kyseinen avainsana on käytössä, ja huomauttaa, että avainsana poistetaan kaikista kyseisistä kuvista. Hyväksy klikkaamalla Delete All.

Nyt vanha avainsana on poissa, ja kuvilla on vain uusi avainsana. Koska avainsanojen kahdentuminen on näin ollen ratkaistu, Lightroomin ei myöskään tarvitse käyttää enää suurempi kuin -merkkiä uuden avainsanan yhteydessä.

Sama toistetaan kaikille päällekkäisille kahdennetuille avainsanoille. Näin kaikki avainsanojen päällekkäisyydet tulevat ratkotuiksi, ja kuvien paikkatiedot järjestyvät kauniisti hierarkkiseen rakenteeseen, jossa niitä on helppoa ja nopeaa hallinnoida.

Varoitukset

Kyseisten avainsanalistojen tuontia Lightroomiin on toistaiseksi testattu vasta omalla PC:lläni Windows XP SP2:lla ja Lightroom 1.3:lla. Vaikka kaikki on sujunut itselläni ilman pienintäkään ongelmaa, niin ei ole olemassa mitään takuita siitä, että muilla ei ongelmia ilmenisi. Siksi kuvakatalogin varmuuskopioinnin tärkeyttä ei voi liiaksi korostaa. Mitään takuita listan täydellisyydestä, oikeellisuudesta tai toiminnallisuudesta ei anneta. Jos homma menee oikein pahasti reisille, niin kaikki on kiinni siitä, onnistutko palauttamaan katalogin ennalleen varmuuskopiosta.

Varsin riskitön tapa testata avainsanalistan tuontia on perustaa uusi tyhjä väliaikainen kuvakatalogi, ja harjoituksenomaisesti tuoda avainsanalista ensin sinne.

Kaikkinainen palaute on oikein tervetullutta. Itselläni avainsanalista on jo arkikäytössä, mutta muiden, avainsanalistan kokeilemista vasta harkitsevien mielenrauhaa kokeilemaan jo rohkaistuneiden palaute auttanee suuresti. Erityisesti Mac-käyttäjien palaute avainsanalistan toimivuudesta Applen koneilla on tarpeen, koska itselläni ei ole Macia, jolla voisin sitä testata.

Lisenssi

Avainsanalistoja voi käyttää Creative Commons Nimeä-Tarttuva 1.0 Suomi -lisenssin ehdoilla. Tehokkaasti tiivistäen se tarkoittaa sitä, että avainsanalistat voi ladata omaan käyttöön ilmaiseksi, ja sen lisäksi niitä voi kopioida ja jaella eteenpäin muille joko sellaisenaan tai muuteltuna, kunhan tekijän nimi mainitaan ja vastaanottajille annetaan samat oikeudet. Nimen rinnalla tai sen sijaan toivoisin käytettävän osoitetta http://www.mantynen.com/teemu/.

Muuta

Jos jotakuta jäi vaivaamaan, että miksi ruutukaappauksissa on juuri Ypäjä ja mikä on siellä sijaitseva Kiesimestarit, niin säästetäänpä googlettamisen vaiva: T:mi Kiesimestarit on siskoni yritys, joka on Suomen ainoana erikoistunut vanhojen hevosvetoisten ajovälineiden, kuten vaunujen, kiesien ja rekien, restaurointiin. Joukko Kiesimestarien verstaalla otettuja kuvia joutui toimimaan koekaniinina avainsanalistan ensimmäisissä testeissä.

Kukapa kissan hännän nostaisi, jos ei kissa itse. Eli mainitaanpa tästä täällä blogissa.

Salon Seudun Sanomat teki taannoin lehtijutun allekirjoittaneen myrskybongaus- ja valokuvausharrastuksesta. Juttu oli lehden Viikonvaihde-liitteessä sunnuntaina 2.12.2007. Haastattelun lisäksi mukana oli viisi itse ottamaani kuvaa, sekä kuva meikäläisestä “kentällä”. Toimittaja Talvikki Salin, valokuvaaja Minna Määttänen. Juttu sai tilaa yhteensä noin puolitoista sivua.

Kuvat eivät oikein pääse oikeuksiinsa sanomalehden sivuilta skannatussa jpeg-tiedostossa (2688 x 2084, 568 KB), mutta ei anneta sen häiritä.

Jos muutkin vastaavat haastattelut kiinnostavat, niin Ursan myrskybongausjaosto on kerännyt myrskybongareista tehtyjä lehti-, radio- ja TV-haastatteluja Bongarit mediassa -sivulle. Tosin näyttää hiukan siltä, että lista ei ole päivittynyt vähään aikaan. SSS antoi ystävällisesti luvan julkaista tämänkin jutun verkossa.

Salamoiden valokuvaus liiketunnistimen avulla

Perinteisesti salamoiden kuvaamiseen on tarvinnut käyttää yöllä pitkiä valotusaikoja ja päivällä salamannopeita reaktioita. Etenkin päiväsaikaan tuurilla on suuri osuus asiassa ja onnistumisprosentti on matala. Myös erillisiä salamalaukaisimia on tarjolla, mutta ne pitää rakentaa itse tai ostaa valmiina melko suolaiseen hintaa, ja silti onnistuminen ei ole kertoman mukaan ollut taattua.

Myrskybongarin kannalta mielenkiintoisin CHDK:n lisäominaisuus on kameran ohjelmallinen liiketunnistin. Se tutkii herkeämättä kameran näkemää kuvaa, ja jos kuvassa tapahtuu merkittävä muutos, kuten salamanisku, laukaisee kameran. Ominaisuutta on jo käytetty onnistuneesti salamoiden ikuistamiseen. Asiaa käsittelevää lisätietoa löytyy täältä, ja esimerkkikuvia mm. täältä, täältä ja täältä.

Tämä on minulle sen verran uusi tuttavuus, että toiminnallisuudesta ei voi vielä sanoa juuta eikä jaata. Ominaisuuden kehittäjät ounastelevat liiketunnistimen laukaisuviiveen olevan vain 10 ms. Kahdessa esimerkkikuvassa (1 & 2), joiden kerrotaan olevan liiketunnistimella laukaistuja, näkyy pääsalaman haaroittuminen. Se siis tarkoittaisi sitä, että liiketunnistin on kyllin nopea tallentamaan ensimmäisen pääsalaman purkauksen, joka on näyttävin ja kuvauksellisin, koska vain siinä on haaroja. Myöhemmissä niin sanotuissa kerrannaisissa pääsalamoissa ei ole haaroja.

Testiin kaudella 2008?

Pitää tutkailla asiaa lähemmin. Ehkä ensi ukkoskaudelle pitää hankkia Canonin digipokkari Nikonin digijärkkärin rinnalle (Ei tehdä tästä mitään Canon vs. Nikon pissimistappelua. Mulla on jo yksi Canon pokkari ;) Yösalamat kuvaan edelleen mielummin järkkärillä, mutta päiväsalamoiden kuvaamiseen järkkärin rinnalla tämä voisi olla erinomainen ratkaisu.

(via Jori Hämäläinen / myrskybongarien sähköpostilista)

AIM eli Aeronomy of Ice in the Mesosphere on NASA:n satelliittiprojekti, jolla tutkitaan valaisevia yöpilviä avaruudesta käsin.

Valaisevien yöpilvien tutkiminen on ollut vaikeaa, koska niitä esiintyy vain osan aikaa vuodesta napa-alueiden yllä. Lisäksi ne sijaitsevat ilmakehän kaikkein kylmimmässä osassa mesopaussissa eli mesosfäärin ja termosfäärin rajalla n. 80 kilometrin korkeudessa. Ne siis sijaitsevat paljon korkeammalla kuin mitkään muut pilvet tai sääilmiöt, jotka rajoittuvat troposfääriin, eli ilmakehän alimpaan 10-12 kilometriin (pois lukien helmiäispilvet, joita esiintyy stratosfäärissä n. 15-35 km korkeudessa).

Valaisevien yöpilvien arvellaan koostuvan jääkiteistä. AIM mittaa monipuolisesti jääkiteitä ja pölypartikkeleja sekä ilmakehän kemiallista koostumusta kahden vuoden ajan.

AIM pyrkii selvittämään miksi valaisevat yöpilvet ylipäätään syntyvät. Vastausta haetaan myös siihen, miksi valaisevien yöpilvien on viime vuosina havaittu leviävän aina vain pidemmälle pois navoilta, lähemmäs kohti päiväntasaajaa. Lisäksi tutkitaan, liittyykö valaisevien yöpilvien leviäminen ilmastonmuutokseen.

24.4.2007 laukaistu AIM-satelliitti on nyt alkanut tuottaa ensimmäisiä julkaistuja tuloksia. Viereisessä kuvassa näkyy valkoisena ja sinisenä valaisevia yöpilviä pohjoisen napa-alueen ympärillä. NASA:n alkuperäisessä jutussa on lisää tietoja, sekä oheisen kuvan suurempiresoluutioinen versio.

Valaisevien yöpilvien valokuvaaminen

Itse en ole mikään valaisevien yöpilvien kuvaamisen ekspertti, mutta kerronpa kuitenkin, miten olen asiaa lähestynyt.

Pohjoisen napa-alueen yllä valaisevia yöpilviä esiintyy huhtikuusta lokakuuhun. Otollisinta aikaa niiden valokuvaamiselle Suomessa on heinä-elokuun paikkeilla.

Vaikka valaisevat yöpilvet heijastavat auringon valoa, ne ovat kuitenkin hyvin himmeitä. Niinpä niitä voidaan havaita ja siis valokuvata vain kun on hyvin hämärää tai suorastaan pimeää, eli kun aurinko on painunut horisontin alle, eikä valaise enää maankamaraa eikä yläpuolella olevaa taivasta. Aurinko ei saa kuitenkaan olla painunut niin pitkälle horisontin alle, että se ei enää valaise korkealla olevia valaisevia yöpilviä. Paras kellonaika valokuvaamiselle on suunnilleen tunti pari auringonlaskun jälkeen. Suomessa kesä-heinäkuussa se tarkoittaa siis sitä, että liikkeellä pitää olla myöhään yöllä.

Suotavaa tietysti olisi, että taivaalla ei ole tavanomaisia pilviä lainkaan, tai että niitä on ainakin varsin vähän näkyvyyttä peittämässä. Mutta ah miten mukavaa onkaan valokuvata lämpimänä sateettomana kesäyönä, kuunnella linnunlaulua ja heinäsirkkojen siritystä.

Kameraan valitaan pienin natiiviherkkyys, jolla kuvakohina on vähäisintä. Aukkoa voi himmentää hiukan, esim. arvoon f5, jotta ei tarvitse kärsiä täydellä aukolla kuvaamisen haittapuolista, eli vinjetoinnista, pehmeästä piirrosta yms. objektiivien epätäydellisyyksistä. Valotusaika painuu silloin herkästi n. 30 sekunnin luokkaan – riippuu tietysti myös valaisevien yöpilvien valoisuudesta, jossa on vaihtelua.

Revontulia kuvatessa 30 s valotusaika olisi tyypillisesti jo ongelma, koska eläväiset revontulet piirtyisivät kuvaan liike-epäterävyydestä suttuisina. Valaisevat yöpilvet liikkuvat kuitenkin niin hitaasti, että niillä 30 s ei ole mikään murhe. 30 s saa kuitenkin tähdet piirtymään jo lyhyinä viivoina kuvaan. Jos se häiritsee, tai jos joku muu asia vaatii lyhyempää valotusta, pitää valotusaikaa lyhentää aukkoa suurentamalla tai herkkyyttä nostamalla. Myös polttovälillä on merkitystä asian suhteen. Lyhyellä polttovälillä vaikutus on vähäisempi kuin pitkällä polttovälillä, joka korostaa tähtien viiruiksi piirtymistä.

Valaisevia yöpilviä kuvattaessa ei yleensä ole mikään tulipalokiire. Kyllä ne pilvet siellä yleensä tunnin pari näkyvät, ennen kuin aamu valkenee liiaksi. Silti aikaa ei ole hukattavaksi, eli sopivat kuvauspaikat ja kuvakulmat kannattaa katsella jo ennakkoon.

Oheinen kuva on kuvattu 6.8.2006 klo 3:08 Salon Vuohensaaressa.

• Herkkyys ISO 100
• Aukko f5
• Valotusaika 30 s
• Polttoväli 12 mm (18 mm kinokoossa)

Kuvagalleriassani on muutama kuva lisää. Kannattaa katsastaa myös minua paljon kokeneempien konkareiden Pekka Parviaisen ja Tom Eklundin kuvia. Tomin kuva on myös yllä olevassa AIM-logossa. Hamptonin yliopiston AIM-kuvagallerissa on lisää kuvia.

Silmiini sattui Stephen Cordifin (NOAA/NWS, Jenkkilän ilmatieteen laitos) alunperin jo vuonna 1996 kirjoittama artikkeli auringonnousun ja -laskun väreistä sekä ilmakehän ominaisuuksien vaikutuksesta niihin.

Artikkelissa Stephen taklaa mm. seuraavia aiheita:

• Väitteet ilmansaasteiden ja näyttävimpien auringonnousujen ja -laskujen yhteydestä ovat hömppää.
• Komeimpiin auringonnousuihin ja -laskuihin tarvitaan oikeanlaisia pilviä.
• Tulivuorenpurkausten stratosfääriin sylkemä tuhka voi aiheuttaa kivoja temppuja.

(via JMG-Galleries)

Auringonnousun ja -laskun ajat sekä ilmansuunnat

Digicamera.netin sivustolla on uusi näppärä Google Maps sovellus, jolla voi laskea auringonnousun ja -laskun ajat sekä ilmansuunnat.

Samat edellä mainitut asiat sekä paljon muuta aiheeseen liittyvää löytyy Matti Tukiaisen Gaisma.com-sivustolta. Katso esimerkiksi Salon tiedot tai etsi oma kotipaikkakuntasi Suomessa.

Auringonnousu- ja lasku kuvausaiheena

Auringonnousu ja -lasku ovat kuvausaiheina salakavalia ja niitä on syytä varoa. Ei, en aio jeesustella siitä, että auringon toljottaminen objektiivin ja etsimen läpi voi olla vahingollista näköelimille.

Ongelma on siinä, että näyttäviä auringonnousuja ja -laskuja on tarjolla suhteellisen useasti ilman mitään eri vaivan näkemistä. Niinpä auringonnousu ja -lasku ovat varmasti yksi kuvatuimmista ellei jopa kuvatuin valokuvausaihe. Käsi ylös, jos joku itseään harrastajavalokuvaajaksi kutsuva ei ole yrittänyt joskus kuvata jompaakumpaa.

Näyttävän auringonnousun tai -laskun todistajana toimiminen saa kuvaajan helposti ihastumaan ottamaansa valokuvaan. Ei siksi, että valokuva olisi upea, vaan siksi, että kuvaustapahtuma oli hieno kokemus. Niinpä kuvaaja tulee sokeaksi kuvassa puhki palaneelle taivaalle ja tukossa olevalle mustalla klöntille kuvan alareunassa (jonka sijainnista yleensä voi päätellä, että sen on tarkoitus esittää maan kamaraa).

Seuraava vaihe on esitellä kuvaa kaikille kiinni saaduille tutuille ja tuntemattomille, joista jokainen on nähnyt kyllästymiseen asti samanlaisia yritelmiä. Kuvaaja on edelleen tikahtua innosta muistellessaan kuvaustapahtumaa, mutta katsoja on lähinnä vaivautunut ja karkaamassa heti tilaisuuden tullen.

Minä en kuitenkaan yritä sanoa, että auringonnousua tai -laskua ei saisi kuvata, koska se on jo kuvattu moneen kertaan. Yritän vaan muistuttaa, ensisijaisesti itselleni, että kannattaa varoa ihastumasta huonoihin kuviin upeiden henkilökohtaisten muistojen takia.

Millainen sitten on upea valokuva auringonnoususta tai -laskusta? En minä vaan tiedä. Sitä on vaikeaa kuvailla sanoilla, mutta yleensä sellaisen tunnistaa heti kun sen näkee.

Täytyypä yrittää muistaa, että sama riski liittyy moneen muuhunkin valokuvausaiheeseen.

Nikon Pro -lehden uusinta numeroa lukiessa silmiini tarttui mielenkiintoinen kuva paksuihin talvitamineisiin pukeutuneesta valokuvaajasta ja tämän lumipeitteisestä kamerasta. Kuva ohessa vasemmalla. Sen isompaa versiota voi tarkastella sivustolla Fotosidan.se.

Kaikin puolin upea kuva. Kylmien sinisten sävyjen ja pakkasen pureman punaisen ihon välillä on hienoa vastakohtaisuutta. Ilmassa lentävän lumi luo kuvaan toimintaa ja tilanteen tuntua. Tiukka rajaus tuo tilanteen vieläkin lähemmäs niin, että vaistomaisesti tekee mieli hakea ylle lisää vaatteita. Aihe jo sinälläänkin on mielenkiintoinen, sillä myrskybongauksessa omakin kameralaitteisto joutuu toisinaan sietämään melkoista luonnon elementtien rääkkiä.

Kuvan taustatiedot

Kuva on otettu maaliskuussa 2007 Sylarnan vuorilla Jämtlannissa keskisessä Ruotsissa.

Kuvassa esiintyy Christer Dahlin ja tämän Nikon D2x. Kuvan on ottanut Christer Lindh Nikon D200 -kameralla ja Nikkor 17-55/2.8 -objektiivilla, jotka nekin kuulemma olivat yhtäläisen lumipeitteen vuoraamia. Kumpaisenkin Christerin sivustoilta löytyy lisää heidän ottamiaan mielenkiintoisia ja hienoja kuvia. Julkaisen oheisen kuvan kuvaajan antamalla luvalla.

Christer L kertoo, että kuva on otettu viikon mittaisen valokuvauskurssin aikana. Termi “fotosafari” ei varmaan oikein sovellu tähän yhteyteen :) Fotosidan.se-sivustolta löytyy lisää kyseisellä kurssilla otettuja kuvia.

Sää kurssin aikana oli ollut kertoman mukaan vaihteleva ja mielenkiintoinen. Vaikka kuva hönkii kylmyyttä, niin lämpötila ei kuitenkaan kuvaushetkellä ollut kuin viisi astetta pakkasella. Mutta hieno puuterilumi, jota tuuli pöllytti kinosten yli, tarttui vaatteisiin ja kalustoon. Etulinssin puhtaana pitäminen oli kuulemma kovasti työlästä. Eikä tarkentaminen tanakasti huurtuneen etsimen läpi ollut helppoa sekään. Silti kumpainenkaan kamera ei kuulemma ollut moksiskaan moisesta kurittamisesta, vaan toimi hienosti koko kurssin ajan ja vielä sen jälkeenkin.

Pitää kyllä myöntää, että Christereillä on melkoisesti pokkaa kalustonsa käsittelyn suhteen. Oma kanttini ei anna periksi, vaan kääräisen kameran sadesuojan sisään vähänkään kovemmassa lumisateessa.

Hyvä kuva kuitenkin. Sateen ja pilvien liike tekee siitä mukavan.
Siispä: valotus ei voi olla 0.1 sekuntia, eihän?

Kyllä se on 1/10 sekunti eli 0,1 sekuntia :)

Heinäkuun puolivälissä klo. 22 ei ole vielä pimeää, vaan varsin valoisaa, etenkin kun vain osa taivaasta oli ukkospilvien peitossa ja osa miltei pilvetöntä. Salamoiden kuvaamisessa on siis käytetty valoisan ajan tekniikkaa.
Kts. http://www.ursa.fi/wiki/Myrskybongaus/UkkosenJaSalamoidenValokuvaus.

Ts. ensin valitsin kameran pienimmän herkkyyden (ISO 100) ja säädin aukon (f4) arvioimani salamoiden valovoimaisuuden mukaan. Sen jälkeen valitsin valotusajan (1/10s) niin, että ympäristö valottui sopivasti. Näin jälkikäteen kuvista voi nähdä, että aukko f5.6 tai ehkä vielä pienempi olisi ollut parempi, koska parissa kuvassa pilvet salaman ympärillä ovat “palaneet puhki” eli ylivalottuneet. Silloin valotusaikaa luonnollisesti olisi pitänyt muuttaa vastaavasti pidemmäksi, jotta ympäristön valotus olisi säilynyt samana.

Pilvien ja juovien pehmeys ei siis johdu pitkästä valotusajasta. Sadejuovat tietysti näyttävät tuolta enempi vähempi aina, mutta pilvien pehmeys johtuu yksinkertaisesti siitä, että taivaalla oli sitä surullisen kuuluisaa MÖSSÖÄ, joskaan ei pahimmassa mahdollisessa muodossaan :)

Toisessa pikkukuvassa (http://www.mantynen.com/teemu/wp-content/uploads/20070717_220407.jpg) näkyy selväpiirteisempiä rakenteita, kun salama valaisee pilven pohjan muotoja takaa päin. Tällöin runsas valoisuuskontrasti nostaa mössöstäkin esiin terävämpiä muotoja.

0,1s valotusaika luonnollisesti tarkoittaa sitä, että olen aistit ja keskittyminen äärimmilleen virittyneinä ;) tuijottanut ukkospilveä, ja laukaissut kameran aina kun välähtää. Se taas puolestaan, että kahden salaman kohdalla tiedetään FMI:n mittausten perusteella varmuudella niiden kerrannaisuudeksi yksi, täytyy tarkoittaa sitä, että juuri ennen niitä on täytynyt iskeä toinen mahdollisesti pilvisalama (näin muistan käyneen, mutta en pysty muistamaan minkä tiettyjen kuvien yhteydessä), koska käsittääkseni kenenkään kuolevaisen reaktioaika ei voi mitenkään riittä ikuistamaan yhden ainoan kerran iskevää salamaa pelkkien reaktioiden varassa. Kerrannaisuuden pitäisi olla vähintään kaksi, mielellään kolme, jotta mitään toiveita salaman kuvaan tarttumisesta olisi.

Kaikkiaan sain ikuistettua kuviin viisi salamaa tuona iltana. Kaksi niistä on niin kökköjä, että niitä ei viitsi laittaa esille. Arvioisin yrittäneeni yhteensä n. 50 kertaa, eli reaktiot ja tuuri on riittäneet n. 10% onnistumistodennäköisyyteen. Se ei ole paljon, mutta valoisan ajan todennäköisyysprosentiksi olen siihen varsin tyytyväinen, koska joskus on mennyt paljon huonomminkin.

Pimeällä homma on luonnollisesti monin verroin helpompaa, kun nopean reaktioajan vaatimus jää kokonaan pois.

Entä mitä ihan tarkkaan ottaen tämä rimpsu tarkoittaa?

exposure time 0.100 s (1/10) (1/10)

Se on Wordpress-blogisoftan YAPB-pluginin EXIF-dekoodaajan omaperäinen tapa yrittää sanoa, että valotusaika on 1/10 sekuntia.