Salo voisi olla tietoturvan Zürich

Olisi tärkeää asiaa Salon kaupunginäideille ja -isille. Laittakaa ne Joensuunkadun nurmikkosuunnitelmat hetkeksi sivuun, ja kuulkaa, miten voisitte olla edistämässä Salon toipumista korkean teknologian menestystarinana:

Suomi voisi olla tietoturvan Sveitsi ja Salon sen Zürich

Steve Chaon, Turing Roboticsin toimitusjohtajan omin sanoin Suomen sähköisen viestinnän yksityisyydensuojaa turvaava lainsäädäntö on TÄRKEIN syy perustaa tehdas Saloon:
TechCrunch 25.2.2016: ”Finland’s Act on the Protection of Privacy in Electronic Communications which safeguards confidentiality and privacy in telecommunications was the main reason behind TRI’s move to Finland. To ensure complete data security and privacy for TRI’s Turing Phone owners, TRI moved its manufacturing operations to Salo, a city with an impeccable history in mobile phone production[…]”

Merkillepantavaa on myös, että Turing Robotics aikoo Androidin sijaan käyttää puhelimessaan suomalaista Jolla Sailfish -käyttöjärjestelmää, johon niin ikään suomalainen SSH Communications on kehittänyt tietoturvaa parantavia erityisominaisuuksia.

Turing Robotic Industries

Myös esim. Google ja moni muu kansainvälinen yritys on perustanut tai suunnittelee perustavansa datakeskuksia Suomeen. Niilläkin yhtenä tärkeänä perusteena on täkäläinen tietoturvaa suojaava lainsäädäntö. Toisin sanoen yrityksille, jotka haluavat tarjota maailmanlaajuisesti tietoturvallisia datapalveluja, on vakava ongelma, kun mm. USA:n, Kiinan, Venäjän, Ruotsin ja Saksan poliitikot säätävät lakeja, joilla ne pakottavat yritykset päästämään viranomaiset urkkimaan ihmisten sähköistä viestintää tuotteidensa ja palvelujensa kautta. Juuri parhaillaan maailmanlaajuista näkyvyyttä kerää se kuinka FBI vaatii Applea murtamaan puhelimiensa turvallisuuden viranomaisurkinnalle. Jos FBI onnistuu pakottamaan Applen antamaan pääsyn sen puhelimiin, niin se on vakava isku Applen uskottavuudelle sen matkapuhelinasiakkaiden silmissä. Siinä olisi suloisen makeaa ironiaa, jos Nokian puhelimillaan kukistanut Apple nyt puolestaan kukistuisi ja antaisi meille salolaisillekin taas mahdolisuuden päästä takaisin peliin.

Suomella on enää hyvin vähän kansainvälisiä kilpailuetuja. Tietoturvaa turvaava lainsäädäntömme siis selvästi on yksi sellainen. Siitä täytyisi pitää kiinni kynsin hampain, tai menetämme senkin edun. Valitettavasti ilmassa on vakavia merkkejä päinvastaisesta; eli että omat poliittiset päättäjämme aikovat tyriä tämänkin mahdollisuuden:
YLE 18.2.2016: ”Juha Sipilän (kesk.) hallitus on pannut alulle kolme hanketta, joissa muotoillaan pykäliä suojelupoliisin ja armeijan verkkotiedustelun sallimiseksi.” ”Nyt verkkotiedustelu aiotaan tehdä mahdolliseksi jo ennen varsinaista rikosepäilyä.”

Supolla ja armeijalla on hirmuinen kiima päästä massaurkkimaan Suomen ja muiden maiden kansalaisten tietoliikennettä isompien maiden esimerkin perässä, ja puolustuksena käytetään pelottelua terrorismista ja muusta rikollisuudesta. Mutta jos rikkomattomasta tietoturvasta tehdään rikollista, niin vain rikollisilla on mahdollisuus rikkomattomaan tietoturvaan; rikollisilla on aina motiivit ja keinot suojata tietoliikenteensä, mutta meillä rivikansalaisilla ei ole. Koko ajan käy yhä selvemmäksi, kuinka tehoton keino tietoliikenteen massaurkinta on terroristeja yms. vastaan, koska he kyllä tietävät olla urkinnasta varuillaan.

Jos Suomessa säädetään verkko- ja muun massaurkinnan mahdollistavia lakeja, jotka antavat syytä epäillä Suomea tietoturvallisena sijoittumismaana, niin Turing Robotics, Google ja muut voivat häipyä täältä yhtä nopeasti kuin ovat tulleetkin, ja uusia on turha odottaa, kun luottamus maailman kansalaisten silmissä on menetetty vakoojaleikkien takia.

Salolaiset kunnallispoliitikot eivät voi tietenkään itse suoraan säätää lakeja, mutta heillä on suorat kontaktit lainsäädäntövaltaa käyttäviin poliitikkoihin. Sen lisäksi salolaisten poliitikkojen ja virkamiesten olisi tärkää vaikuttaa äänekkäästi julkisuudessa tietoturvaa suojelevan lainsäädännön puolesta. Salolaisten näkyvä yksityisyyden puolustus tukisi myös esim. Turing Roboticsin ja muiden tulevaisuudessa tänne toivottavasti tulevien yritysten markkinointiviestintää, joka korostaa rikkomatonta tietoturvaa.

Siksi Salon kaupungin markkinoinnissa yhtenä kantavana ajatuksena tulisi olla ”Salo on tietoturvan Zürich; datasi koskemattomuus on meillekin kunnia-asia.

Sama teksti Facebookin Salon kuntalaisfoorumilla.

Kannabis Salon kasvustrategiana

Matkapuhelinvalmistuksen maisemanvaihdon jättämässä aukossa rämpivän, työpaikkoja kipeästi tarvitsevan Salon kaupunginisät ja -äidit kertovat kaipaavansa vinkkejä tulevaisuusstrategioista. Kaupungin tehtailemat mainoslauseet ja hashtagit  ovat pyrkineet nostattamaan positiivista henkeä, ja tavallaanhan minunkin ehdotukseni on samalla asialla. Silkan hengennostatuksen lisäksi yritän myös tehdä ehdotuksen aivan konkreettisesta kasvualasta, sekä kertoa mm. mitkä juuri Salon seudun erityiset liiketoimintavahvuudet alalla olisivat.

Salo, maatalouden tuloilla mitaten Suomen suurin maatalouspitäjä, voisi ottaa oppia muiden, muualla kehityksen terävimmässä kärjessä toimivien kaupunkien menestysresepteistä, ja kotouttaa ne Suomeen toivottavasti niin pian, että täälläkin ehditään etujoukkoihin.

Yhdysvaltain Coloradon osavaltio laillisti kannabiksen lääkekäyttöön vuonna 2000 ja viihdekäyttöön 2014. Colorado on saanut laillisesta kannabisliiketoiminnasta merkittävän piristysruiskeen teollisuuden ja kaupan sektoreille. Esim. pääkaupunki Denverissä talouden vilkastumisen vaikutukset näkyvät tyhjien teollisuustoimitilojen nopeana täyttymisenä:
Newser 20.10.2015”Legal marijuana is having a dramatic effect on real estate in Denver, leading to the reinvigoration of the city’s industrial areas…”
”Commercial real estate firm CBRE tells the Denver Post marijuana ”kick-started the recovery of the industrial market,” leading to near-record high rents and low vacancies.”

CC0 Public domain

Osavaltiotasolla kannabisliiketoiminnan synnyttämän uuden verokertymän ennustetaan vuonna 2015 olevan 125 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria, eli suunnilleen saman verran kuin Salon 114 miljoonan euron pitkäaikaiset lainat viime vuoden lopussa. Lakimuutos on selvästi ollut onnistunut, sillä kannabiksen laillistamisen kannatus on kasvanut laillistamisen jälkeen. Huomionarvoista on myös, että laillistamisen kannattajia on enemmän kuin kannabiksen kuluttajia.
The Guardian 21.9.2015 – ”Through the first seven months of this year, Colorado has brought in nearly $73.5m, putting the state on pace to collect over $125m for the year.”
”Support for marijuana legalization has grown in Colorado since voters approved Amendment 64 by a 10-point margin in November 2012.”
Coloradon kannabiksesta veroina keräämä summa on nyt siis samalla pois harmaasta taloudesta rahoittamasta rikollisuutta. Colorado on korvamerkinnyt suuren osan lisäverotuloista koulujen rahoittamiseen. Samaan aikaan Salossa aiotaan sulkea kouluja säästösyistä.

Humppilalainen kuituhamppujalostaja HempRefine Oy kertoo, että Lounais-Suomessa on otollisten sääolosuhteiden takia jo hampun viljelykeskittymä. Lounais-Suomessa on myös paljon kasvihuoneviljelyä ja siihen liittyvää erityisosaamista. Salossa puolestaan on jo saatu pää auki lääketeollisuuden suuntaan, josta seudulle saadaan suoraa oppia myös lääke- ja viihdekannabistuotteiden valmistamiseen ja pakkaamiseen. Salossa on myös vapaita toimitiloja kasvattomoille ja valmistukseen. Salossa on edelleen myös automaatio-osaamista, jota tarvitaan kasvatuksessa ja jalostuksessa käytettävien korkeateknologisten laitteiden hyödyntämiseen, kehitykseen ja valmistamiseen. Saloon syntynyt uusi LED-valaistukseen erikoistunut teollisuusklusteri voisi niin ikään olla suorassa yhteistyössä kannabisteollisuuden kanssa. Toimiala jopa istuisi Salon käynnistämän Vihreä Laakso -hankkeen luomaan brändiin.

Salo ei voi tietenkään yksipuolisesti muuttaa Suomen tämänhetkistä huumelainsäädäntöä, joka toistaiseksi luokittelee kannabiksen viihdekäytön laittomaksi ja asettaa hyvin tiukkoja rajoituksia jopa lääkekäytölle. Täällä kuitenkin voitaisiin jo varautua siihen tulevaan kehitykseen, kun kannabiksen lääke- ja viihdekäyttö laillistetaan vähitellen ympäri maailman.

Kaupunki ei voi luoda menestyvää toimialaa, mutta se voi yrittää vaikuttaa siihen, että yritysten liiketoiminnalle on mahdollisimman hyvä kasvualusta. Salon kaupungin tuskin tarvitsisi käyttää suuria rahasummia strategian paikalliseen edistämiseen; seikka joka kaupungin huonon taloustilanteen huomioon ottaen olisi hyvin suotavaa. Hyvä alkupanos olisi jo se että esim. kaupungin jo nyt liike-elämää ja maataloutta palveleva virkamieskoneisto varmistaisi, että vieläkin stigmatisoitu hampun viljely sujuisi minimaalisin epäluuloin ja vähäisin byrokraattisin koukeroin. Julkilausuttu tavoite olla aikanaan laillisen kannabisliiketoiminnan suomalainen kärkikaupunki rohkaisisi ja ohjaisi alan tulevia toimijoita suunnitelmissaan ja valmisteluissaan.

Epäilijöiden kannattaa katsoa seuraava CNBC:n raportti. Coloradon kannabisbisnes ei ole hämärämiesten hommaa tai hippien nappikauppaa, vaan kunniallisten investoijien ja yrittäjien korkeateknologista suurta liiketoimintaa, josta myös yhteiskunta hyötyy monin tavoin.

Itseäni paljon menestyneempi yrittäjä, Virgin Groupin miljardööriomistaja Sir Richard Branson, on samonkaltaisilla linjoilla (CNN 19.10.2015) :
”I’ve for years argued that we should treat drug use as a health issue, not as a crime,” Branson said. ”While the vast majority of recreational drug users never experience any problems, people who struggle with drug addiction deserve access to treatment, not a prison cell.”

Muurlan Linnamäki

Museovirasto kertoo Muurlan Linnamäestä mm. seuraavaa:

Muurlan Linnamäki on laaja jyrkkärinteinen vuori, joka todennäköisesti on toiminut puolustuspaikkana esi- tai varhaishistoriallisena aikana. Jälkiä varustuksista on näkyvissä parissa paikassa vuoren itärinteellä. Kallion keskikohdalla sijaitsevassa notkelmassa on suorakaiteenmuotoisen rakennuksen (koko n. 5 x 6 m) peruskivet.

Valokuvia löytyy mm. Tjeldnetblogista sekä Geoview-sivustolta.

Kartta

Koska Muurlan Linnamäen kohteita ei ole esitetty tarkasti missään kartalla, niin kartta piti laatia itse lisäämällä paikan päällä itse kerättyjä paikkatietoja OpenStreetMapiin. Mutta koska mikään OSM-pohjainen karttasivusto ei tietääkseni näytä kaikkia aiheeseen liittyviä tietoja suoraan samalla kartanäkymällä, niin otin ruutukaappauksen JOSM-karttapiirto-ohjelmasta ja lisäsin siihen hiukan tekstejä tätä blogimerkintää varten.

Kuvakaappaus JOSM-kartanpiirto-ohjelmasta. Map data © OpenStreetMap contributors
© OpenStreetMap contributors

Lähestyminen

Linnamäen länsipuolella kulkee traktori- (tjms.) ura (kuvassa keltainen katkoviiva). Uran eteläpäässä on jonkun tahon parkkipaikkana käyttämä levennys. Valitettavasti uran alussa, aivan valtatien 110 vieressä, on ketju estämässä kulkua autolla. Parkkipaikan käytön jäljistä päätellen jollain on ketjun riippulukkoon avain, mutta laajemmalle yleisölle kulkua parkkipaikalle ei ole päätetty mahdollistaa. Toisaalta ura on keskivaiheiltaan, lammen (kuvassa tummansinisellä) ympäristössä erittäin huonokulkuinen ja märkä, joten jalan on joka tapauksessa mukavampaa kulkea uraa pohjoisen suunnasta.

Siispä auto kannattaa pysäköidä Linnamäen pohjoispuolitse kulkevan metsäautotien varteen. Kuvan tekstin osoittamassa kohdassa, Linnamäen pohjoiskärjen vieressä, on tien eteläisellä pientareella leveämpi kohta, johon saa pari henkilöautoa parkkiin tukkimatta muuten kapeaa metsäautotietä. Metsäautotie on varsin röykkyinen, mutta kyllä siellä pärjää ihan tavallisellakin kaksivetoisella henkilöautolla, kun ajaa rauhallisesti. Ja tavanomaisella polkupyörälläkin pääsee, kaikkein kapearenkaisimmat kisamankelit pois lukien.

Metsäautotieltä patikoidaan traktoriuraa etelään muutama sata metriä. Metsäautotien ja traktoriuran erottaa toisistaan oja, josta ei pääse yli autolla. Pyörän pystyy taluttamaan oja yli. Lammen pohjoispään kohdalla uralta käännytään itään kohti Linnamäkeä.

Mökki

Lammen pohjoiskärjen ja Linnamäen juuren välissä on keskeneräinen hirsimökki. Liekö jonkun saunamökki vai onko paikalle ollut tarkoitus rakentaa jotain Linnamäkeen ja matkailuun liittyvää?

Kohtuullisen hyväkuntoisessa mutta siis keskeneräisessä mökissä on hirsiseinät ja katto, mutta mm. ovet, ikkunat ja lattialaudat puuttuvat. Mökki on kuitenkin mitä mainioin ”perusleiri” Linnamäki-ekskursiolle. Siellä kelpaa nauttia eväät tai pitää sadetta. Voisipa mökissä yöpyäkin, eikä tarvitse ottaa telttaa mukaan (kuin enintään suojaamaan itikoilta).

Polku

Linnamäelle pystyy kiipeämään etelän suunnasta Linnamäen ja Pikku Linnamäen välissä olevan Museoviraston pronssikyltin kohdalta. Melkein pystysuora kallioseinämä vaatii kuitenkin vähäistä enemmän vuorikiipeilijän vikaa. Myös itäseinämää, suunnilleen mökin kohdalta, pystyy vetreämpi sissi kiipeämään ilman erityisiä kiipeilyvarusteita.

Mutta kaikkein helpointa Linnamäelle on kiivetä mökiltä aluksi pohjoiseen lähtevää ja Linnamäen pohjoisosan solaa itään ja lopulta huippua etelään seuraavaa ”polkua” myöden (kuvassa vihreä katkoviiva). Mitään erityistä hyvin erottuvaa kulku-uraa ei ole, mutta maaston muodot kyllä sanelevat mistä kannattaa kulkea.

Pohjoisen solan reittiä myöden nouseminen ei vaadi erityisiä kiipeilijän lahjoja tai ulkoiluvaatteita ja -kenkiä ihmeellisempiä varusteita. Tavanomainen liikuntakyky riittää. Myös suunnilleen täysipäiset lapset ja koirat uskaltaa ottaa mukaan tätä kautta kulkiessa.

Kivijalka

Linnamäen eteläosan huippua koillinen-lounas -suunnassa halkovan solan pohjalla on rakennuksen kivijalan jäänteen (kuvassa pieni harmaa neliö).

Muurit

Samaisen eteläosan solan koillispäässä, Linnamäen itäreunalla, on ainakin pari kivistä kasatun muurin rauniota. Toisessa niistä on Museoviraston pronssikilpi.

Merkantilismia markkinoilla

Toisinaan kuulee sanottavan, että tori on Salon sydän. Sitä tori on varmasti monelle muullekin kaupungille, sillä kauan sitten laki kielsi käymästä kauppaa maaseudulla ja salli sen vain kaupungeissa ja kauppaloissa. Mutta kauppa ei näemmä todellisuudessa ole vapaata vieläkään.

Lukemattomat kerrat Salon torilla asioineena tulin vasta nyt keväällä 2014 kiinnittäneeksi ensimmäisen kerran lähempää huomiota siihen, millaisessa otteessa Salon kaupunki torin liiketoimintaa pitää, tai että heiluttaako häntä koiraa. Jo lyhyellä googlettamisella eteen alkoi pulpahdella eriskummallisina pitämiäni asioita.

Toripaikkojen hakeminen ja myöntäminen

Torikauppiaaksi ei pääse noin vain, vaan muiden liiketoiminnan kiemuroiden lisäksi pitää anoa torimyyntitilaa kunnalta. Koska tyhjä tila on torillakin rajallinen resurssi, nousee se millä periaatteilla tila jaetaan keskeiseen rooliin. Lisätietojen saamiseksi lähetin Salon kaupungin tilapalveluille kysymyksen siitä, vaikuttavatko Torin vuosipaikkahakemus -lomakkeen mielestäni arveluttavilta vivahtaneet kohdat ”Myytävät tuotteet” ja ”Hakija on toiminut Salossa torimyyjänä vuodesta NNNN siihen, kenelle ja missä järjestyksessä torin rajallisia vuosipaikkoja vuokrataan.

Sain seuraavan vastauksen:

Torin vuosipaikan myöntämiseen vaikuttaa moni asia:
– hakijoiden senhetkinen määrä
– kauanko toiminut torilla jo myyjänä
– kuinka pitkän ajan vuodesta myy torilla
– anojalla jo olevien paikkojen määrä ja sijainti
– kauanko hakenut vuosipaikkaa
– artikkeli mitä myy (tämä lähinnä siksi, että saataisiin uusia artikkeleita torille ja myyntiä monipuoliseksi)
– onko käynyt myymässä torilla muinakin kuin iltatoripäivinä
– anojan tarvitsema paikkamäärä ja tilantarve
– keskustellaan myös torivalvojan kanssa hakijasta jne.

Listasta ei ilmene, millä painotuksilla valintakriteereitä huomioidaan. Otetaan esimerkki. Oletan, että mahdollisimman suuren osan vuodesta torilla toimiminen on positiivinen tekijä, koska torille oletettavasti halutaan aktiivisuutta eikä tyhjiä myyntipaikkoja. Mutta miten paljon pitkä vuotuinen myyntikausi painaa vaakakupissa suhteessa siihen, montako vuotta kokemusta torikauppiaalla on jo takanaan? Eli jos aion harjoittaa myyntiä torilla tavallista suuremman osan vuodesta, mutta olen toiminut torikauppiaana vasta lyhyen aikaa, tai olen kenties vasta tulossa alalle, niin häviänkö valintamenettelyssä jo useampana vuonna torikauppiaana toimineelle konkarille, joka kuitenkin harjoittaa torikauppaa vain lyhyen kesäsesongin muutamina parhaina päivinä?

Kaupungin tilapalveluiden mukaan edellä listattujen myyntipaikkahakemuksen arviointikriteerien painotuksia ei ole määritelty tarkemmin tai dokumentoitu missään, vaan ”tilannetta arvioidaan aina kokonaisuutena”.

Asialla ei ehkä tule ajatelleeksi olevan suurta merkitystä, jos katsoo kesäisinkin useimpina toripäivinä puolityhjää toria. Maallikko voisi silloin luulla, että torille pääsee myymään halutessaan kuka vain. Mutta torin vuosimyyntipaikoille on ainakin aiemmin ollut jonoa: ”Vuosipaikkoja, joita on 108 kpl, vapautuu vuosittain n. 2 – 4 kpl”, kertoo kaupungin tilapalvelut. Tyhjätkin toripaikat ovat siis varattuja ja siten pois halukkaiden mutta ilman vuosipaikkaa jääneiden torikauppiaiden ulottuvilta. Tosin kaupungin tilapalvelut kertoo sähköpostissa seuraavaa: ”Tällä hetkellä niitä [vuosimyyntipaikkoja] tuntuu nyt vapautuvan enemmänkin, elikkä ensimmäisen kerran 27 vuoteen on mitä jakaa”.

Mielestäni edellä mainituista syistä torin vuosimyyntipaikkojen jakamisessa on sellainen epämääräisyyden tila, joka jättää mahdollisuuden mielivaltaisille valinnoille, joilla hallintoviranomaisen on mahdollista suosia yksiä hakijoita toisten kustannuksella, ja joiden takia ”keskeisten sidosryhmien edustajien kanssa käytävä keskustelu”* voi saada epäterveitä piirteitä.

Aivan erityisesti silmääni pistää se, että kunta varaa itselleen mahdollisuuden harjoittaa tarveharkintaa sen suhteen, mitä torikauppiaat myyvät. Merkantilismi, jossa itsevaltainen hallinto määrää, kuka saa ja ei saa käydä millaistakin kauppaa, kuuluu 1500-1800 -luvuille. Olkoon tori miten perinteinen tahansa, niin kyllä noin kauas menneisyyteen nojaaminen on jo liikaa. Nykyaikaa olisi antaa markkinoiden eli torilla ostoksia tekevien asiakkaiden päättää, mitä torilla kannattaa ja siten käytännössä voi myydä.

Torimyyntipaikkojen hinnoittelu

Myös torimyyntitilan hinnoittelu vaikuttaa epätasapuoliselta. Kaupunginvaltuuston  pöytäkirja 14.12.2010 kertoo, että jo edellä puheena olleiden vuosimyyntipaikkojen vuokrat ovat tänä päivänä 328 € – 546 € per vuosi paikan keskeisyydestä riippuen. Enemmän tilaa vaativan kahviopaikan hinta oli tuolloin 2184 euroa per vuosi (pari vuotta sitten kahvilapaikan hinta on kuulemma vielä suunnilleen tuplattu, mutta näin kertonut Salon Torikauppiatitten yhdistys ry:n puheenjohtaja ei pyynnöstä huolimatta täsmentänyt mistä julkisista lähteistä tieto löytyy). Torilla on myös rajallinen määrä päiväpaikkoja hintaan 13 € per päivä, mutta päiväpaikkoja ei voi varata etukäteen, eli ammattimainen kauppias ei voi suunnitella toimintaansa niiden varaan.

Salon Seudun Sanomat 13.7.2010 kertoo seuraavaa:

”Salon torin jäätelökioskien myyntipaikkojen vuokrat ovat moninkertaiset verrattuna Salon torikahvioiden paikkavuokriin. Lisäksi jäätelökioskien vuokrat ovat keskenään hyvin erisuuruiset. Ingmanin kioskin vuokra on yli 5000 euroa vuodessa, kun Valion kioski pulittaa vuosittaista päälle 9000 euron vuokraa. Salon torikahvioiden vuokrat sen sijaan ovat 1680 euroa vuodessa.”

”Salon kaupungin taloushallinnon laskentapäällikkö Petteri Wiirilinnan mukaan erot johtuvat jäätelökioskipaikkojen kilpailutuksesta ja Ingmanin kioskia koskevasta vanhasta sopimuksesta.”

”Kioskien vuokrat eivät määräydy toritaksojen mukaan, vaan ne perustuvat tarjouksiin ja neuvotteluihin, jotka on tehty erikseen eri aikoina.”

Kaupunginvaltuuston aiemmin mainittu pöytäkirja kertoo: ”Jäätelökioskien maa-aluevuokrat eivät ole tässä [Toritaksojen korottaminen] mukana, koska niiden vuokratulot on tiliöity tuloiksi maa- ja vesialueisiin”.

Kysymys kuuluukin, miksi ihan samalla torilla muiden torilla myyjien kanssa toimivat jäätelökioskit tulevat hinnoitteluperiaatteen ostalta aivan eri tavoin kohdelluiksi?

Tori tuottaa kaupungille tappiota

Salon Seudun Sanomat 13.7.2010 kertoo myös, että Turun toripaikkavuokrat ovat yli kaksinkertaiset Saloon verrattuna. Edellä mainitussa kaupunginvaltuuston pöytäkirjassa puolestaan kerrotaan, että 2009 torin tuotot olivat 87 000 euroa ja kulut 134 000 euroa ja että tori tuottaa kaupungille tappiota jopa senkin jälkeen, kun toritaksoja päätettiin korottaa viimeksi 14.12.2010 ja tuottojen oletettiin nousevan 113 000 euroon. Torikahvioiden maksaman tilavuokran tuplaaminenkaan ei oletettavasti ole riittänyt nostamaan kaupungin torista saamia tuloja plussalle.

Mitä asioille voisi tehdä

Tarvittaisiin uudistus, joka poistaa vuosimyyntipaikkojen myöntämisen harkinnanvaraisuuden, poistaa pyyntipaikkojen hinnoittelun erilaisuuden, sekä nostaa torin tuoton vähintään menojen suuruiseksi kaupungille.

Se että vuosimyyntipaikkoja on varaa seisottaa toimettomana jopa kesäsesongin aikana, kertonee siitä, että taksat ovat halpoja. Jäätelökioskien tarjouksiensa perusteella nyt maksamista taksoista taas voitanee päätellä, että taksoilla on potentiaalia olla korkeampia. Turun kaksi kertaa korkeammista taksoista voinee päätellä samaa.

Mielestäni on ilmeistä, että kaikki torin vuosimyyntipaikat tulisi vuokrata tarjouskilpailun perusteella, eikä valinnassa tulisi käyttää mitään muita kriteerejä. Se poistaisi julkishallinnolta mahdollisuuden soveltaa valinnassa pärstäkerrointa, ja siirtäisi vallan torin asiakkaille, jotka lompakoillaan voisivat äänestää, keiden torilla kannattaa toimia myyjinä. Toritaksojen hinnoittelu tapahtuisi samoilla ehdoilla kaikille kauppiaille, eikä enää vaihtelisi sen perusteella, satutko myymään jäätelöä, kahvia vai tomaatteja. Taksojen tuotot suurella todennäköisyydellä nousisivat taksojen asettuessa kuitenkin tasolle, joka torikauppiaiden itsensä mielestä olisi edelleen kannattava.

Tietoni eivät riitä sen arvioimiseen, miten kaupungille torista aiheutuvia menoja voisi karsia. Arvatenkin sieltäkin löytyisi parannettavaa.

Loppukaneetti

Vasemmiston vappujuhla 2014 Salon torillaViimeistelen tätä blogimerkintää vapunpäivänä 2014. Torilla on juuri alkanut vasemmiston vappujuhla. Tapahtuman mainoksen mukaan ”tilaisuutta mahdollistamassa” ovat kaikki kolme torin kahviota. Noinkohan kahvioyrittäjät vain kannattavat tiettyä poliittista aatetta, vai onko mukana ripaus kiitollisuudenvelkaa torin toimintaehdoista päättäville ja torikauppiaiden Stetson-Harrison-valinnasta vastaaville kaupungin vasemmistopoliitikoille ja -virkamiehille?

Galtit tekevän Wahlroosin kotikuntakommentti menneisyydestä

Who is John Galt?

Salon Joensuun kartanon päärakennus on noin kahden kilometrin päässä toimistoltani, jossa kirjoitan tätä merkintää. Kartanon isäntä Björn Wahlroos on otsikoissa, koska on siirtänyt kirjansa Ruotsiin. Syyksi spekuloidaan Ruotsin kohtuullisempaa verotusta. Ruotsin!

Julkinen keskustelu on sakeana syytöksistä. Maastamuuttokriittisten retoriikasta ei puutu enää kuin sanatarkka termi loikkari. Sitten jo oltaisiinkin rakentamassa rakkauden ja vastuunkannon muuria, jonka tarkoitus on pitää kansalaiset sisäpuolella. Itä-Saksa ei ollut muuttovoittoaluetta, kuten ei ole Salokaan.

Keskustelussa ei enimmäkseen nähdä metsää puilta. Ei eläköityvä Wahlroos ole muuttouutisensa tärkein asia. Paljon huolestuneempi pitäisi olla nuorista, jotka Suomen menestystä kadehtivan ilmapiirin ja vauraudesta rankaisevan verotuksen takia muuttavat ulkomaille töihin, ja jotka jo lähtiessään tietävät, että eivät tuskin koskaan palaa.

”Sijoitus finanssikonserni Sampoon on tuottanut valtiolle 13 vuodessa 4,5 miljardia euroa lisäarvoa.”* Ei Wahlroos yksin Sampoa nostanut menestykseen, mutta oli ratkaisevan tärkeässä roolissa. Miten paljon pienellä maalla on varaa menettää sen kaikkein kyvykkäimpiä yksilöitä ja tulevia sammontakojia?

Kateellisuuden ilmapiiri ja raippaverotus eivät vain aja ihmisiä maasta, vaan ne myös lannistavat ihmisiä maan sisällä. Miksi ponnistella menestykseen, jos kanssaihmiset pahoittavat siitä mielensä ja jos menestykselle on määrätty haittavero? Tehdään vain sen verran, että pärjäillään omillaan, mutta ei pyritä yhtään enempään, jotta ei joutuisi silmätikuksi.

Sellaisenaan yksin jätetty ”Who is John Galt?” tai ”Going Galt” -viesti on sisäpiirin vitsi libertaaripiireissä. John Galt on Ayn Randin merkkiteoksen Atlas Shrugged keskeinen hahmo. Teoksen ensimmäinen lause on ”Who is John Galt?”.

Galt on kyvykäs ja menestyvä, mutta mielivaltaiset byrokraatit ja keskinkertaista tasapäisyyttä ajava yhteiskunta saavat hänet kyllästymään ja ’menemään lakkoon’. Galt värvää ison joukon yhteiskunnan kyvykkäimpiä yksilöitä mukaan lakkoonsa. Lakkoilijat häviävät olemattomiin ja jättävät yhteiskunnan murenemaan taakseen.

Hesarin haastattelussa 12.2.2012 Wahlroos nimeää kolme itselleen tärkeää ajattelijaa. Yksi heistä on kirjailija ja filosofi Ayn Rand. Haastattelun lopussa tulee mielenkiintoinen ja aiheeseen liittyvä maininta Salosta, josta Wahlroos siis on nyt kaksi vuotta myöhemmin muuttanut pois.

Haastattelussa Wahlroos mainitsee, että Hesarissa on aiemmin ollut juttu töhrityistä äänestyslipuista. Yhdessä jutussa nähdyistä lipuista lukee juuri ”Who is John Galt?”. Kun toimittaja kysyy, voisiko se olla Wahlroosin oma äänestyslippu, Wahlroos vastaa, että ei usko, että sitä ääntä on annettu Salossa. Kun tuntee palapelin palat, niin tietää, että Wahlroos sanoo tuossa aika paljon Salosta ja salolaisesta ilmapiiristä.

Voin vain vakuuttaa Wahlroosille, että asiat Salossa tulevat korjaantumaan ainakin yhden hylätyn äänestyslipun verran.